Viime viikolla olin toisen jakson Kelan kuntoutuksessa Kankaanpäässä. Olimme koolla samalla ryhmällä kuin lokakuussakin. Tällä välin meidän oli määrä tehdä kotiharjoituksia. Olin kovin pettynyt itseeni, sillä en tehnyt oikeastaan yhtään mitään. Onneksi siitä ei nostettu mitään isoa asiaa ja tilanne näytti olevan sama muillakin.
Nyt oli paikka ja ihmiset tuttuja, joten pääsimme heti tosi toimiin. Fysioterapiaa oli kaksi kertaa päivässä vähän eri muodoissaan. Lisäksi oli muutama luento. Illat oli vapaata ja jotkut kyllä osallistuivat käsityöpajoihin tai liikunnallisiin harrastuksiin. Mutta minä – minä makasin sängyssä kännykkä kädessä!
Ruoka oli hyvää ja terveellistä. Vaikka seisovasta pöydästä sai syödä mielinmäärin, pysyin hyvin ruodussa.
Luulen, että sain uudestaan kipinän liikunnan lisäämiseen. Vaarana on ennemminkin ylilyönnit, on-off -ihminen kun olen. Kotiin palattuani olen tehnyt pieniä liikkeitä tämän tästä. Makaan edelleenkin jonkun verran sängyssä, koska siinä asennossa oloni on vähiten kivulias, mutta teen samalla jotain jalkalihasharjoitteita. Samoin telkkaria katsellessa nostelen jalkoja, jotta reisilihakset saavat treeniä. Kuntoutuslaitoksessa pääsin jopa kuntopyörän selkään ja kun istuin nostettiin aivan yläasentoon, sain vähän poljettuakin! En ole vuoden 2003 polven keinonivelleikkauksen jälkeen pystynyt moiseen suoritukseen. Olispa nyt kotona kuntopyörä tai vielä mieluummin nustep -laite, joka oli kaikkein sopivin laite minulle.
Minulle vähän naurettiin tästä kuvasta, kun ei kuulemma ole oikein kuntosalivaatteet. No ei ole ei, tässä vaiheessa oli jo huone luovutettu ja kassit pakattu. Olin siis matkavaatteissa.
Olen toiveikas ja koitan pitää mielessäni fysioterapeutin innostavat sanat: ”Mervi, sussa olis potentiaalia paljon enempään!” Toivottavasti voin toukokuussa näyttää hänelle, miten paljon olen edistynyt. Silloin menemme viimeiselle viikon jaksolle.
Mervi