Jo toista kertaa osallistuimme paikallisen Viroseuran järjestämälle matkalle. Tällä kertaa reissu suuntautui mm. Viljandiin ja Tartoon. Koko reissun kohokohta oli osallistuminen Leigon Järvimusiikkifestivaaleille, mutta puolisoni kanssa emme alunperinkään aiottu sinne lähteä. Oli se kyllä kuulemma upea kokemus.
Mieluinen löytö virolaiselta kirpparilta, vanha laukku |
Viimeksi istuminen linja-autossa oli minulle hirveää tuskaa, mutta tällä välillä olen saanut kertakaikkiaan kätevän avun, koroketyynyn. Nyt ei ollut mitään ongelmaa istumisessa. Ihan kaikille kävelyretkille en osallistunut, kun ei puutarhat minua erityisemmin kiehdo ja säästin jalkojani. Muukana matkalla oli tietysti käsityö.
Minulle kiinnostavin kohde oli Vohman kynttilätehdas, jossa parikymmentä työntekijää valmistavat sarjatyönä kynttilöitä. Pääsimme itsekin tekemään omat pikku kynttilät.
Kävimme myös keskellä metsää olevassa Pokumaassa – lastenmaailma, mutta hyvä opas sai sen kiinnostamaan myös aikuisia. Kun muut lähtivät vielä käymään metsässä, minä jäin harjoittelemaan selfien ottamista yhden pokun kanssa.
Syötiin hyvin, nukuttiin hyvin, vähän hassuteltiin välillä. Porukka oli kiva, tunnelma leppoisa ja rentouttava.
Tässä kiva idea kirjakauppa-kahvilassa. Pöydässä oli upotettuna erilaisia kirja-aukeamia. Kahvit saatiin hienosti koristeltuina. Toinen kiva oivallus oli kirkossa, kun penkit oli päällystty räsymatoilla!
Mieheni pääsi vain koskettelemaan haarniskaa, mutta minäpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pukemaan ylleni sota-asun. Noh, kudottu paita jäi pukematta, se painaa 15 kg, eikä olisi varmaan mahtunutkaan ylleni. Miekkaa en jaksanut tuota ylemmäs nostaa – eivät ehkä olisi naiset pärjänneet armeijassa tuohon aikaan?
Tähän loppuun voisi todeta, että onnistunut lomareissu koostuu pienistä asioista, kuten myös ilahduttavan pöytäkoristelun voi tehdä edullisesti, pienellä vaivalla.
Mervi