Olen niiiin tyytyväinen itseeni, kun olen oppinut odottamaan. Enää ei kaikkea tarvitse saada heti, vaan siedän aika hyvin keskeneräisyyttä. Toisaalta se on ollut vähän niinkuin pakko, ainakin kun puhutaan sisustamisesta. En saa melkein yhtäkään tavaraa siirrettyä itsekseni, kun ei yksi käsi riitä. Toinen tarvitaan aina kävelemiseen.
Eikähän sisustaminen olekaan aina niin yksinkertaista, että ”siirretään tuo tuohon”. Ei, usein se siirretäänkin takaisin…. tai vielä eri paikkaan. Vasta kokeilemalla löytyy lopullinen tavaroiden järjestys, eikö vain?
Olemme asuneet neljä vuotta nykyisessä neuvola-kodissamme. Olohuone on tänä aikana kokenut jo monta muutosta. Ensin kuvittelin, että haluan ”vanhojen ihmisten rokokoota”. Ja luulin myös, että tarvitsemme erillisen ruokapöydän. Nämä huonekalut ostettiin netistä käytettyinä. Tässä kuvassa kokeillaan mattoja. NOUNOU.
Näin kovasti vaivaa, kun päällystin nuo ruokakaluston tuolit valkoisella pellavalla. Sitten päättelinkin (aivan oikein) että meille riittää keittiönpöytä, koska emme ole illalliskutsujen järjestäjiä ollenkaan. Toisekseen olin huomaavinani itsessäni merkkejä viehtymyksestä uuteen tyylilajiin. Minimalismi on alkanut miellyttää enemmän kuin mikään hörsötys. Vilkaistaanpa tässä välissä entisen kodin olohuoneeseen. Tällaista meillä oli Palomettässä vuosina 2003-2015.
Silloin tykkäsin tuosta kovasti – joka paikka täynnä tavaraa ja vähän kullankimalletta joukossa.
Mutta takaisin tähän kesään:
Ensimmäisenä hankintana olisi sohvakalusto, entinen plyyssinen on ollut meillä jo 15 vuotta ja vaikka vielä täysin ehjä ja siisti onkin, ei vaan sovi ”silmään”. Lisäksi minun oli siinä mahdottoman tuskaista istua.
Kävi sitten niin, että kerran odottelin Raision Myllyssä kauppojen avautumista ja ensimmäiseksi aukesi Maskun Kaluste. Istahdin mukavan näköiseen nojatuoliin ja olin ihan myyty. Siinä oli niin mukava istua. Tuoli on näkyviltä osiltaan oikeaa nahkaa ja siinä on helpottavaa mekaniikkaa. Ei muuta kuin kauppojen tekoon! Vaikka olin kuullut, että Maskun huonekaluja saa odotella pitkiäkin aikoja, tämä tuli kyllä ihan säällisessä ajassa. Maksoimme siitä, että se kuljetettiin Raisiosta kotiimme. Muutama palanen piti tuolissakin yhdistellä, mutta ei ollut hankala tämä.
Nyt meillä oli siis nojatuoli. Mutta mistä tähän sopiva sohva? Olimme jo aiemmin päättäneet, että valintamme on nahka, eikä pölyä keräävä kangas. Toisaalta olisimme ehkä pärjänneet kahdella nojatuolillakin, mutta kyllä sentään pitää olla mahdollisuus ruuan päälle pienet nokoset ottaa… Tulimme huomaamaan, ettemme ole trendin huipulla, sillä nahkakalustoja on tosi vähän valikoimissa! Lopulta löysimme kiertävältä huonekalukauppiaalta edullisen sohvan. Ennakkoluuloista huolimatta se on tyylillisesti täysin vastinpari tuolle tuolille. Ei kovin ”leppoisa” istua, mutta sieltä on helppo nousta ylös. Kovahko ja korkea siis on hän.
