Minulla on toistakymmentä blogia päivittäisessä seurannassa. Kaikkein ”kuumin” juttu on tällä hetkellä Syöpäläinen, jota käyn välillä montakin kertaa päivässä katsomassa, sillä niin on jännittävät hetket kaverilla. Muutamassa sisustusblogissa on viime päivinä avauduttu valehtelusta blogissa. Sisustajat ovat tunnustaneet, miten kaikki blogissa näkyvä on vain kulissia. Monet eivät halua näyttää tavallista, arkista elämää. Sitähän meillä kaikilla kuitenkin on, tiskejä pöydällä, roskia lattialla, leluja ylt’ympäriinsä jne. Sen sijaan kuvat ovat huolella stailattuja ja instagramin pitää olla ”siisti”.
Ymmärsin asian paremmin, kun Pellavaa ja Pastillia -blogin Annika kertoi, että hänen kuvansa ovat taideteoksia. Niin, eihän maalaustakaan yhdellä räpsäyksellä tehdä. En varmasti seuraisi kyseistä blogia vain sen sisustuskuvien vuoksi, mutta siksi, että bloggaaja kuvaa elämänsä kipuja avoimesti. Se on ollut silmiä avaavaa.
Moni blogi on kaukana omasta elämästäni, vaikkapa Mirvaannamarian. Sitä on kuitenkin kiva seurata, jos vaikka liikuntakärpänen puraisisi! not.
Jos toiset bloggaajat haluavatkin kuvata elämästään vain ne parhaat palat; kun kaikki on järjestyksessä ja kuva kaunis, olen löytänyt myös blogeja toisesta ääripäästä. Kun ”muotibloggaajaksikin” nimetty esittelee innoissaan uutta vaatepakettia ilman rintaliivejä, en voi kuin pyöritellä silmiäni – ja silti koukuttua. (siis siinähän ei olisi mitään ihmettä, ellei rinnat olisi kokoa todella isot ja ellei bloggaaja tekisi yhteistyötä rintaliivifirma kanssa) En voi lakata ihmettelemästä itseäni, miksi haluan ehdoin tahdoin kokea myötähäpeää? Kaiken kukkuraksi luin tuota postausta sängyssä maaten ja ilman liivejä. Mut mähän en kuvaa sitä.
 |
| Kuvan nimi: Isokoskelolla on tukka ja asu sekaisin. |
Sitten päästäänkin omaan blogiini. Vuonna 2014 kirjoittelin omasta sairastumisestani ja muistan, miten lukijat hätääntyivät, jos minusta ei kuulunut vähään aikaan mitään. Jännittävimmässä vaiheessa tyttäreni kävi kirjoittamassa tilannetiedoituksen. En ole enää varma, onko minulla VAKITUISIA lukijoita ollenkaan. Kiinnostaako elämäni ja ajatukseni enää pitkäjänteisesti, vai käydäänkö täällä vain satunnaisesti googlen hakusanojen ohjaamana?
Viime aikoina blogini on päivittynyt kovin harvakseltaan. Elämäni on jonkinmoisessa ”kriisissä” just nyt, enkä ole aivan varma, mitä haluan/kannattaa kertoa. Toisaalta tiedän kirjoittamisen helpottavan, mutta silti…? Käsitöitä on syntynyt todella vähän – ei ole ollut oikein inspiraatiota. Ja pullonkaulana valokuvaaminen! Ehkä juuri se, että seuraan blogeja, jotka perustuvat upeille ja ammattitaitoisille valokuville, vähentää omaa innostustani näyttää huonoja kuvia. Kun en osaa parempia ottaa.
Itse en kiillota elämääni blogia varten. Täällä on nähtävinä monta ”badhairday”tä, huonoa asuvalintaa ja epäonnistumista työssä. Sairauksista nyt puhumattakaan.
Eipä kukaan julkista blogia haluaisi vain itselleen kirjoittaa, vaan jokainen toivoo, että joku piipahtaisi lukemassa, koska kokisi sisällön kiinnostavaksi ja antoisaksi.
Minun blogini sisältö on
a) käsityöyrittäjän arkea ja putiikin tapahtumia
b) käsitöiden ja käsityötarvikkeiden esittelyä
c) pienesti oma elämä ja oman kodin sisustusratkaisut (nämä kyllä alunperin toisessa blogissani)
d) terveydelliset haasteet
