En tiedä, voinko tituulerata itseäni lääkkeitten suurkuluttajaksi, muttei se kaukaa haettukaan ole. Päivittäin syömäni pillerit eivät mahdu yhteen dosettiin.
Olen syönyt 18 vuotta Tramalia hermokipuun. Koska se on kohtalaisen voimakas opiaatti ja estää tiettyjen muiden lääkkeiden käytön, lääkärit ovat jo pitkään kehottaneet siitä vieroittautumaan. Nyt lihavuusleikkauksen jälkeen (se estää tulehduskipulääkkeiden käytön ja koko lääkitys pitää siis muuttaa) päätimme kipupoliklinikalla ottaa ”härkää sarvista”. Pahaksi onneksi tuo lievän morfiinin kaltainen lääke aiheuttaa ainakin minulle voimakkaat vieroitusoireet.
Tarkoitus oli aloittaa tramalin jälkeen kipulaastarikokeilu, mutta sen sijaan lääkäri määräsikin epilepsiaan ja kaksisuuntaiseen mielialaan (mitä kumpaakaan minulla ei ole) tarkoitettua lääkettä Lamotrigin. Alkoi Tramalin alasajo, eli vähittäinen lopetus.
Nyt olen päässyt hyvään alkuun. Annostuksen olen pikkuhiljaa pudottanut kolmannekseen. Kokonaan en ole vielä voinut pois jättää, sillä en kestä vieroitusoireita. Enpä osaa kuvitella, milloin olisin sellaiseen valmis. Yhdeksi ongelmaksi muodostui pillerin puolittaminen. Tosiasiahan on, että jos lääkkeessä ei ole jakoviivaa, sitä ei tule puolittaa. (Lääkkeen vaikutus saattaa olla esim. päällikerroksessa, jolloin vaikkapa pitkäaikaisuus saattaa heikentyä) Jostain syystä kuitenkin minulle määrättiin näin. Pilleri on pyöreä ja mahdoton puolittaa.
Onneksi yksi avustajistani – lähihoitaja – tiesi ongelmaan ratkaisun. PILLERIN HALKAISIJA.
