Viime viikot – kuukaudet paremminkin – on ollut huonoa terveyttä. Painoa on tullut lisää, liikkuminen vähentynyt ja kivut kasvaneet lähes sietämättömiksi. Perjantaina iski polveeni joku kumma kipu. Ei sattunut istuessa, ei levossa, ei tunnustellessa eikä ihan hirveästi kävellessäkään kepin varassa. Mutta kun niveltä liikutteli, niin kylläpä vihlaisi. Piti siis kulkea varovasti kahdella kepilla ja asettaa vasen polvi tarkasti oikeaan asentoonsa.
Perjantaina kävin muissa asioissa lääkärissä ja hän vaan totesi siinä olevan nivelpussin tulehduksen. Lopulta ilmeisesti huomasi huoleni ja teki lähetteen röntgeniin, missä pääsinkin heti kuvaukseen. Tulokset kuulisin ensi viikon alussa soittamalla. Lauantai yksin putiikissa oli tuskaa ja aloin huolestua, että jospa siellä kuitenkin on bakteeri, joka lähtee liikkeelle verenkiertoon ja muistiini tuli 2014 verenmyrkytys ja sen katastrofaaliset seuraukset.
Soitin päivystykseen, mikä olikin aikamoinen farssi. Vaikka soitan Uudenkaupungin sivuilta löytyneeseen yhteispäivystyksen numeroon, minulle soittaa kuitenkin nauha Turusta. Sitä blaablaata monella eri kielillä ja sitten sitä, että kaikki asiakaspalvelijamme ovat….. ja kun vihdoin joku vastaa, ja olen kertomassa tarinaani, häntä kiinnostaakin vain, mistä kunnasta olen. Soitto käännetään sitten tänne Uuteenkaupunkiin. JA _SE_ SAMA_LITANIA_ALKAA_ALUSTA. Turhaudun odottamiseen ja painan numeron 1, josta luvataan soittaa minulle! Se oli ainut kunnon neuvo – tehkää aina niin.
Ei kestänytkään kauan kun minulle soitettiin Turusta ja sain kertoa tarinani ja huoleni. Ystävällisesti minulle katsottiin aika Ugin päivystyksestä. Pääsin heti, kun olin sulkenut putiikin kahdelta. Otin mukaan käsityön ja kun kerroin, että voin hyvin, eikä istuessa satu, niin tietenkin KAIKKI POTILAAT ohjattiin ennen minua. Viimeisenä pääsin mukavalle lääkärille, joka lauleskellen otti potilaat vastaan. Minun polvea katsoessani hän tokaisi lempeästi: ”Voi polviparkaa!”
Uhkasi punkteerata sen. Ei! Loppjen lopuksi kyllä! Kun valitin pelkääväni bakteereiden kulkeutumista sinne, sanoi tekevänsä sen huolellisesti, steriilisti. Tuossa toimenpiteessä ne bakteerit sitten menevät, jos ovat mennäkseen, outs! Kestin sen kyllä: ensin puudutettiin, sitten ei sattunutkaan, kun punkteerattiin pikkuisen nestettä ja perään laitettiin kortisonia. Kun crp oli alle 5 niin elimistössäni ei voinut olla bakteeritulehdusta ja nyt vaan toivon, että tuokaan toimenpide ei niitä aiheuttanut.
Ei auttanut kortisoni eikä mikään määrä särkylääkkeitä.
Aamulla olin kovin kipeä. Pääkin, joka ei enää nykyisin jyskytä, alkoi nyt kiusata. POlvi ihan varottava ja kaksilla kepeillä ehdottomasti piti liikkua. Liekö liian suuret särkylääkemäärät tehneet oloni huonoksi, oksennuttikin. Siitä huolimatta menimme katsomaan kummallista Kannu-Ukkoa – suuripuheista miljardööriä, joka kehuu omaisuuksillaan ja hurjilla tulevaisuuden suunnnitelmillaan. Minua kiehtoo hänen omituinen habituksensa. Onko se vain kuulijoiden viihdytystä (vailla pilkettä silmäkulmassa) vai onko se hoitoa vailla olevan miehen vääristynyttä suuruudenhulluutta. En tiedä, mutta se minua se kiinnostaa.
Kävimme vielä Kuusiston Annen kirpparilla, missä pääsee kiinni kesään maalaisympäristössä. Niinpä sainkin raittiinilmanmyrkytyksen ja ehkäpä auringonpistoksenkin, sillä olin entistä kipeämpi ja huonovointisempi. Loppupäivän vietin sängyssä peiton alla koko lailla kurjissa mietteissä.
Vähän tässä yritin löytää kivoja näkemiskohteita Naantalissa. Meillä on pienesti aikomus lähteä ensiviikolla päiväretkelle Naantaliin, mikäli minun kuntoni on lainkaan siinä kunnossa. Uskallan hiukan epäillä.
Hyvää tässä on se, että tykkään työstäni nykyisin entistä enemmän. Vaikka olenkin nyt kuntoni puolesta lähes pohjanoteerauksessa, olen mielissani, että huomenna alkaa työt. Kymmeneltä saapuu Arja-ompelija, avaa oven ja laittaa putiikin kuntoon. Samoihin aikoihin tulee henkilökohtainen avustajani, joka odottaa, mitä hommia hänelle ”määrään”. Minä saan istuskellä toimistopöydän ääressä ja toimia parhaani mukaan, että meillä kaikilla olisi kivaa, olisi töitä ja ennenkaikkea – asiakkaat tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla hoidettua!
Vaan sitä ennen pitäisi siirtyä sänkyyn, koittaa löytää vähiten kivulias makuuasento ja saada unenpäästä kiinni. Elämälle kiitos, että selvisin tästä päivästä ja turvallisin, uteliain mielin odotan huomista.
Pellavasydämen MErvi