En nauttinut tästä(kään) juhannuksesta laisinkaan. Itse valitsin jäädä yksin kotiin. Tiesin, että on kaksi vaihtoehtoa; joko innostun touhuamaan yli voimieni tai sitten lässähdän kokonaan. Ja viimeksi mainittu tapahtui. En saanut aikaiseksi yhtään mitään. Annoin itseni vaipua itsesääliin ja alakuloon. Söin, nukuin, söin ja nukuin. Kerran kävin ulkona vajaan tunnin istumassa ja virkkaamassa. Muuten nyhjötin sisällä, vaikka ulkona oli upea ilma koko pyhien ajan. Nooh, ainakin olen levännyt ja valmis kesäsesonkiin, joka yleensä putiikissani alkaa juhannuksesta.
Tuommoinen se mies olisi ollut kaiket pyhät, jos olisin pakottanut sen jäämään seurakseni. Vilkuilee aidan taakse, josko siellä olisi ruoho vihreämpää. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun MINÄ uhraudun. Annan hänen lähteä Kustaviin, kotomaisemiinsa meren äärelle, missä hän viihtyy. Vaikkei olisi mitään tekemistäkään. ENKÄ lähde hänen vaivoikseen.
Nyt, kun mies tuli kotiin, on tunnelma heti toinen. Kävin suihkussa vaihdoin yöpaidan normiasuun ja olen kuin uusi ihminen. Kokeilin ostamaani rusketusrasvaa. Hiukan päivetystä näkyy, muttei sitä nyt rusketukseksi voi sanoa. Tyytyväinen olen tuoksuun. Se hirvittävä lemu, minkä muistan nuoruuteni ruskettavissa aineissa olleen, on onneksi taaksejäänyttä aikaa.
ILOA UUSISTA LIIVEISTÄ
Vielä esittelen yhden viime viikon Turun reissun ostoksistani. Kunnon rintaliivit. Alan olla kyllästynyt niihin moniin liiveihin, jotka ovat venyneet ja vanuneet ja tekevät sen saman rinnoillekin. Eivät enää tue. Osa on kitsastunut niin, että ”sylissäni” on neljät rinnat, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
Vaikka olin jo aika väsynyt tässä vaiheessa ostosreissuani, vääntäydyin kuitenkin sovituskoppiin. Ja se ensimmäinen ja ainoa sovitus meni nappiin. Koko laajassa valikoimassa ei montaa kaarituetonta liiviä ollutkaan, mutta nämä. Kokokin oli justiinsa – tai no, ehkä olisi saanut inan verran olla ympärys pienempi, mutta sitten olisi mennyt kuppikokokin uusiksi, enkä enää jaksanut.
Näissä on tarpeeksi korkea tuo keskikohta. Mittasuhdetta hahmottamaan laitoin kuvaan jotain käden ulottuvilta, eli bonuskortin. Ei pursua rinnat yli eikä ympäri ja takaakin liivit pysyvät paikoillaan. Kerrassaan mainiot. Ei mutta – olisi pitänyt ostaa heti toisetkin. Niin harvoin pääsen ”kaupunkiin” ostoksille. Sitä paitsi nämä olivat edullisetkin. Olin varautunut maksamaan liiviliikkeessä jopa satasen pintaan. Ja nämä oli vain 45 euroa. Wiklundilta.
Olo tuntuu heti ryhdikkäämmältä, kun vain ajattelenkin uusia, napakoita rintaliivejä.
Mervi