Sunnuntai-iltapäivä tuntui tavallista juhlallisemmalta, kun kävimme hengellisen kuoromusiikin konsertissa. Hymnos -kuorolaiset ovat eri paikkakunnilta tuttuja vuosien varrelta. Sellaista keski-ikäistä väkeä ja musiikki niin sydämeen käyvää. Nostalgiaa, joka sai jalankin vipattamaan.
Ajattelin, että kun on noinkin juhlallinen tilaisuus, voisin pukeutua pitkään pukuun.Tuollaisessa mekossa on se hyvä puoli, ettei sukkien puuttuminen näytä pahalta. Jalkaan sujautin ennenkäyttämättömät Rieker-kengät, jotka ostin viime kesänä. Sopivasti bling-blingiä juhlaan, mutta hyvät jalkaan.
Konsertin musiikki oli paljolti niitä kuorolauluja, joita nuorena olin laulamassa tai säestämässä. Ostin heidän levynsäkin, ja mukava oli kotona lauleskella tuttuja ihania lauluja. Mielessä kävi jopa harmistus siitä, että joudumme pianon myymään tilanpuutteen vuoksi. Nyt juurikin olisin halunnut soittaa ja laulaa…
Tähän saman postaukseen laitan kuvia toiselta sunnuntailta alkukesällä. Untamalan taidenäyttelyssä oli paljon katseltavaa. Eniten viehätti lasinen kappeli.
Tämä kesä on minulle ollut hyvin arkinen. Juurikaan en ole kotoa poistunut. Kahden viikon päästä lähdemme parin päivän Viron reissulle, mitä odottelen jo innolla. Yrittäjän on pakko lähteä pois kotoa, jos aikoo päästä lomafiilikseen.
Mervi