Viime lokakuussa minulle myönnettiin vaikeavammaisen henkilökohtainen avustaja. Sain sitä määräaikaisena maaliskuun loppuun asti. Kotona minua avustettiin 5 tuntia viikossa ja töissä 8 tuntia viikossa.
Tein jatkohakemuksen nyt vasta, koska odotin ortopedini lausuntoa huhtikuun käynniltä. Hänen mielestään tarvitsen edelleen avustajaa sekä kotona että töissä.
Tänään tuli päätös. En saa kotiin avustajaa, mutta töihin kyllä. Perusteluna kielteiselle päätökselle sanotaan näin: Hakemus henkilökohtaisen avun myöntämisestä päivittäisistä toimista selviämiseksi hylätään, koska hakijaa ei voida pitää vaikeavammaisena haettavan palvelun suhteen. Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoistaan. Hakijan toimintakyky on alentunut, mutta hänen avuntarpeensa ei ole määrällisesti suuri eikä hänellä ole vammaispalvelulain 2§:n mukaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.
Sen sijaan minulle myönnetään henkilökohtaista apua työssä selviämiseen. Henkilökohtaista apua on järjestettävä työtä varten siinä laajuudessa, kuin vaikeavammainen sitä välttämättä tarvitsee. Hakija tarvitsee avustusta tavaroiden noutamisessa sekä siirtämisissä, liiketilan siivoukseen, isompien tavaroiden siirtämiseen sekä ikkunan somistamiseen ja ulkomainoksen siirtämiseen.
Hassua.
Olen vaikeavammainen, mutta en kuitenkaan ole. Kotona en ole, mutta töissä olen. (Tosiasiassa on niin, että kun töitten jälkeen menen kotiin, silloin vasta olenkin vammainen, kipeä kuin mikä!)
Jos tarvitsee apua vain vähän, sitä ei saa ollenkaan.
Heureka! Olenkin aina ihmetellyt Raamatun kertomusta leivisköistä. Muistatteko sen – toiselle annettiin vähän ja toiselle paljon? Lopuksi siellä sanotaan, että ”jolla on vähän, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on”.
Ei nyt ihan mene minun tajuntaani tämä päättely, mutta ei kai näitä maalaisjärjellä kannatakaan ajatella?
Mervi
ps. joka tapauksessa olen todella kiitollinen niistä 8 tunnista viikoittain, jolloin saan apua Pellavasydämen pyörittämiseen.