Tänään pidin vapaapäivän, kun illalla olisi kansalaisopiston korukurssi. Taas, kyllä viikko sitten menee nopeasti! Minulla menee koko päivä valmistautumisessa, jos illalla on joku meno. Millään viitsisi mihinkään lähteä…
Iltapäivällä alan jo vilkuilla kelloa, että varmasti ehdin. No, ei siinä sitten kovin kummosia hommia tule aloitettua. Päästyäni perille ihmettelin tyhjää naulakkoa. Just joo, kurssi onkin kahden viikon välein. Tein siis turhan reissun. Turhaan kävin pankkiautomaatilla hakemassa rahaa, turhaan valitsin emalikoruun tarvittavia osia, ihan turhaan…
Näistä olisin tänään alkanut korua suunnitella:
Lidlistä löysin työkalusetin, jossa näyttäisi olevan koruntekemiseenkin sopivia pihtejä. Maksoi alta kymmenen euroa.
Tänään mietin Suomen sairausvakuutuksen hienoutta. Ajatella, että minun kroppaani on laitettu rahaa monta tuhatta euroa. Viimeisin proteesi maksoi kuulemma 16.000 euroa. Pelkkä proteesi siis, muut hoitokulut päälle. Joku voisi ajatella, ettei tuohon nyt enää kannata noin paljon rahaa satsata, vanhaan ihmiseen. Mitään tuottavaa työtäkään enää tee. Hienoa, että meillä hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, rahanmenosta välittämättä.
Kyllä kannattaisi pitää parempaa huolta kalliista ruumiistaan!
Olipa hauska taas tavata blogini lukija, Jaana! Hassua, että vastaantuleva ihminen voi tietää kaikki kuulumiseni, vaikka olemme viimeksi tavanneet kauan aikaa sitten. Toinen tuttu kertoi, että pahimmillaan huhut on kertoneet, että minulta on toinen jalka kokonaan poistettu. Lonkkaproteesi pois = jalka pois. Hmmm… Vielä enemmän sellainen ihminen varmasti hämmästyy, kun näkee minun kävelevän!
Mervi