Tämänkertainen kutimeni osuu oikeaan saumaan. Sen värit kertovat, miten koen elämäni – ei ehkä ihan juuri nyt, mutta näinä päivinä.
Kyseessä on edelleen lankamalli-kokeilujani. Nämä Regian Fluormaniat tulivat kauppaan tämän vuoden puolella ja ovat kyllä olleet suosittuja. Yksi väri on tukustakin loppu. Lanka on ohutta, mutta olen jo tottunut näiden ihkaohuiden neulomiseen, vaikka se alkuun hankalaa olikin.
Puikkoina minulla on tavis bambupuikot kooltaan 2.5. Onhan se tikuttamista ja myyntiä ajatellen aikaavievää. En kuitenkaan laita näille hintaa sen enempää kuin paksummasta langasta neulotuillekaan.
Muutamat lukijani kommentoivat viimekertaista postaustani viime vuodesta, että ei kannattaisi katsella taaksepäin. Minulle se oli kuitenkin kovin tärkeää. Ensiksikin halusin käydä koko vuoden postaukset läpi ja muodostaa niistä itselleni selkeän tapahtumakulun. Huomasin, etten ollut kaikkea kirjoittanutkaan ja osan olin unohtanut, vaikka olin kirjoittanutkin.
Toisekseen, vasta kirjoitettuani tapahtuneet ”auki” pääsin ajatuksissani eteenpäin. Viime päivät olenkin tämän tästä muistuttanut itselleni, miten onnellinen saan olla ja olenkin. Mietin mieheni lausumaa, jonka hän sanoi vastaukseksi, kun pahoittelin marraskuisen leikkauksen väärää ajankohtaa. Hän sanoi, että ”kyllä se nyt vaan kannattaa mennä, pääset sitten kuntoon ja jatkamaan normaalia olemista”.
Muistan ajatelleeni, että ”miten niin pääsen kuntoon?”. Minähän olin varautunut olemaan loppuelämäni pyörätuolissa. Mikään ei siis oikeasti muuttuisi. Mutta onneksi hän oli oikeassa enkä minä! Minähän tulin kuntoon!
Nyt pystyn jopa koikkelehtimaan ilman keppejä. Sisällä kuljen vallan yhdellä kepillä, ulkona varmuuden vuoksi kahdella kun on niin liukasta.
Olen käynyt maanantaisin uimahallissa vesijumpassa, ihan itse keksityin jumppaliikkein. Joka kerta huomaan voimieni kasvavan ja kävelyn parantuvan. Leikkauksesta muistuttaa ainoastaan tietyssä liikkeessä jonkun jänteen kiristyminen ja sähköiskun tapainen olo. Lääkärikään ei osannut arvata, mistä se johtuisi.
Eilen illalla ihmettelin outoa särkyä jäsenissäni. Tänään se selvisi, olin jättänyt aamulääkkeet ottamatta. Tämäkin oli hyvä huomata. Normaalisti en siis tunne särkyä! Ainoastaan ehkä kipua.
Tarvitseeko ihminen aina jotain negatiivista huomatakseen positiivisen elämässään?