Tänään, maanantaina, oli taas miehelläni viikottainen kuntosali/uimahallipäivä. Se, johon minäkin alunperin osallistuin. Tänään sain pakotettua itseni mukaan. Ei olisi ruumis millään halunnut, vaan olisi mieluummin jäänyt sohvalle makaamaan kun niin oli kipeekin että…
Pelkäsin ihan mahdottomasti liukkaita lattioita ja koko ruljanssin rankkuutta. Eikä se oikeasti ollut juurikaan rankkaa. Pyysin suihkutuolin ja sain. Se helpottaa peseytymistä. Altaassa oli tosi hiljaista, loppuajan olin ihan yksin. En ui, vaan pidän kiinni kaiteesta ja teen aiemmin oppimiani jumppaliikkeitä – lähinnä jaloille. Mielestäni ”ohjelma” oli aika rankka, kun muuten olisi tullut vilu.
Leikatun jalan lihakset ovat tottakai veltostuneet. Leikattu jalka pakkasi potkimaan toista jalkaa – sisäreiden lihaksia siis täytyy yrittää vahvistaa. Pelkkä altaassa kävelykin tuntuu tehokkaalta.
Saunassa ei ollut ketään muita. Meidän uimahallin saunassa on vain yksi ”vesipiste” – sitä käyttääkseen on kiivettävä ylimmälle lauteelle tosi jyrkkiä sementtirappuja pitkin. Eipä auttanut muu kuin lähteä kiipeämään keppien kanssa. Otinkin oikein kunnon löylyt – vuoteen en ole saunassa käynyt. Alaspäin tulo oli vielä hankalampaa, kun kepitkin olivat tulikuumat. Onneksi selvisin.
Valitin asiasta ja kahvion työntekijä lupasi, että ensi kerralla saan vettä alemmalle lauteelle. Eivät uskalla ottaa riskiä, että liukastun tai putoan sieltä piippuhyllyltä.
Nyt on keho korpunkuiva, rasvaamaan siis. Saas nähdä, liikkuuko huomenna mikään jäsen? Tai jos onkin oikein notkea….
Mervi