Tänään tuli taas uusi avustaja. Melkein joka kerta onkin eri. Kotona hän imuroi ja pyyhki pölyt. Viikonloppusiivous tehty siis. Kävimme ostamassa silityslaudan. En millään selviä kauppareissusta, enkä varsinkaan silityslaudan kuljettamisesta. Avustaja on siis erittäin tarpeellinen. Putiikissa oli tavoitteena saada näyteikkuna valmiiksi ja sen me myös teimme. Sunnuntaina on joulukadun avajaiset ja se on hyvä deadline.
Ei tämä kuva nyt mitenkään näytä sitä, mitä saimme aikaiseksi.
Joulukaktus on herättänyt ansaitsemaansa huomiota. Se on ollut – kuten aina ennenkin – kesän puskien alla. Syksyllä mieheni toi sen Koulukadulle ja nyt siirsi viileästä tuohon ikkunalle. On se upea!
Tänään olin koko päivän putiikissa, eli 6 tuntia. En enää istahtanutkaan pyörätuoliin, vaan köpöttelin keppieni kanssa. Tiedän, että jossain vaiheessa niihin taas kyllästyn, mutta tässä vaiheessa tuntuu ruhtinaalliselta.
Oli hauska episodi yhden naapurikunnan pariskunnan kanssa. Olivat oman kylänsä kaupat kierrellyt, tuloksetta. Eikä löytynyt tästäkään kaupungista puuvillalankoja. Onneksi kangaskauppias osasi neuvoa meille. Rouva oli niin onnellinen lopulta löytämistään langoista. Niistä puuttui hinta ja minä sitten köpöttelin hintaa tarkistamaan. Ovesta lähtiessään rouva huikkasi meille muille: ”Teki niin hyvää hänen vähän hypätä!” Siinä oli lämmintä huumoria mukana…
Tämän illan ompelukset rajoittuivat verhon ompeluun tuohon ylläolevaan ikkunaan. Jospa sitten saisin paremmat kuvatkin otettua. Kun vaan löytyisi se kamera.
Pellavasydämen Mervi