Olin tehnyt oikein listan paperille kysymyksistä lääkärille. Ensimmäinen oli paremminkin toteamus, että olisin valmis lähtemään kotiin. Lääkäri totesi, että heti kun näytteistä on tullut negatiiviset vastaukset. Haava tarkistettiin ja lääkäri kehui sitä oikein siistiksi. Olin saanut tältä oma lääkäriltäni vakuutuksen, että Tramalia ei minulta oteta pois. No nyt on sitten otettu Voltaren. Ihan niinkuin jotain kiusaa pitäisi aina tehdä. No, hän määräsi Voltarenin takaisin.
Olen varhaisesta aamusta ollut suhteellisen kovissa kivuissa. Se ei ole leikkauksesta johtuvaa, vaan lähinnä kokonaisvaltaista fibromyalgiakipua. Nyt se alkaa lieventyä kun sain aamulääkkeet. Paitsi en vielä sitä Voltarenia. Kysyin lääkäriltä liikerajoitteista ja ymmärsin, ettei niitä todellakaan ole. Saan siis istuessani tavoitella varpaita, mikä tuntuu uskomattomalta saavutukselta, kun en ole koskaan siihen kyennyt. Autolla en pääse ajamiseen en saa lupaa vielä 2 kuukauteen. Invataksia siis edelleen tarvitaan.