Nyt on jo poistettu kaikki piuhat, saan siis kipulääkityksenkin normaalisti suun kautta. Antibiootti tiputetaan suoneen, mutta en ole seurannut miten usein. Olo on ihan kohtalainen, ei tunnu leikkauskipuja näin maatessa. Olen ollut useamman kerran jo kävelemässä, ovelle asti vain.
Hyvin täällä hoidetaan ja autetaan. Vain yhden nuoren tytön kanssa ärsyynnyin, hän oli kovasti sitä mieltä, että mun pitäisi itse siirtää jalkaa. Tuhahdin hänelle, että olen ollut 18 leikkauksessa ja kolmessa jo tänä vuonna – tiedän mihin se jalka liikkuu ja mihin ei.
Yritän olla niin omatoiminen kuin ikinä ja haluan päästä täältä pian pois. Teen jumppaliikkeet niinkuin on käsketty ja onhan se kiva huomata, että koko ajan tapahtuu edistystä. Lääkäri sanoi, kun kysyin lihaksista, että huonot ovat. Toinen lääkäri totesi, ettei tästä leikatusta jalasta tule olemaan kuin ”tukijalaksi”. Semmoinen omituinen piirre on tullut, että tavarat putoilevat käsistä. Tätäkin kirjoittaessa tämä tabletti on jo monet kerrat pudonnut hyppysistäni. Outoa ovat myös, harhat, joita olen vieläkin nähnyt, vaikka kipulääke suoneen on lopetettu. Omituista
mervi