Tämä postaus on järjestyksessään kahdeksassadasyhdeksänkymmeneseitsemäs eli 897.. Ajatella, noin monta aihetta on tullut mieleenkin kirjoittaa! Sitten kun on aika kirjoittaa se 900., sen pitäisi kyllä olla oikein juhlapostaus, eikö vain? Mitähän se olisi? Mikä sinun mielestäsi olisi juhlapostauksen aihe? Oikein iloinen, tai muuten tunteita nostattava, sykähdyttävä, mielenkiintoinen – joka tapauksessa mieleenjäävä juttu. Hmmmm. Onhan tässä […]
melkein 900 tekstiä Lue lisää »
Olen jo kertonut teille Mikasta, joka on ortopedini. Tykkään hänestä inhimillisenä, potilaslähtöisenä lääkärinä. Lähetin hänelle kirjeen heti kohta, kun olin kuullut, etten saa kuljetuspalvelua enkä henkilökohtaista avustajaa. Tällaisen sähköpostiviestin hänelle lähetin otsikolla ”täällä yks potilas itkee”: Alkaa käydä mielialan päälle tämä neljän seinän sisällä nyhjääminen. Hain taksikorttia ja henkilökohtaista avustajaa, kuten alla mainitsinkin. Terveyskeskuslääkäri, joka
Mieheni toi kolme sientä tunnistusta varten. Nämä siis kasvavat meidän tontilla. Kaksi niistä oli helppoja, mielestäni kyseessä on voitattivauva ja vähän isompi voitatti. Mutta tuo kolmas, keltainen, mikä se on – tietääkö joku teistä? Meidän sienikirjasta ei löydy tuollaista, enkä vielä päässyt googleen asti…. Ei se kanttarelli ole, vaikka vähän muistuttaakin sitä… Näitä on kuulemma
Välillä jotain ihan muuta, eli sieniä Lue lisää »
Ehkäpä jo ylireagoin. Tai sitten on kysymys siitä, että jotenkin varauduin jo kaikkein pahimpaan, mikä sitten tapahtuikin. En jaksa yhtään odottaa tämän vammaispalveluasian kanssa, vaan toimin aika impulsiivisesti. Viime yönä ei taaskaan nukuttanut, ajatukset valvotti tms. Nousin ylös ja kirjoitin sähköpostia kaupungin sosiaalityön johtajalle vaimikäsenimikeonkaan. Kirjoitin näin pitkän kirjeen otsikolla ”Eikö oikeus toteudukaan?” Hei!
Postia ylemmälle taholle Lue lisää »
Hassu sanonta, ”istuin aamupäivän puhelimessa”. No, sitä minä kuitenkin tein – aamulla aloitin ja monta puhelua soitin. Mutta palataan vielä eiliseen iltaan. Aika lailla kiihdyksissä olin, kun kirjoittelin kaksi sähköpostia lääkäreilleni, toisen terveyskeskukseen ja toisen Tyksin leikkaavalle ortopedilleni, Mikalle. Monet teistä muistaakin hänet, eikö vain? Tällaisen lähetin terveyskeskuksen lääkärille, joka minulle kirjoitti todistuksen vammaispalveluja varten:
Sähköposti- ja puhelinlääkäriä Lue lisää »
Tänään tuli sossun täti käymään. Se, joka päättää vammaispalvelulain mukaisista kuljetuspalveluista ja henkilökohtaisesta avustajasta. En saa kumpaakaan! Olen liian nopeasti tervehtymässä. Lääkärinlausunnon mukaan. Itse olen varautunut siihen, että kuljen mahdollisesti loppuikäni pyörätuolissa. Nyt ”ne” kuitenkin katsovat tämän maaliskuussa alkaneen infektiokierteen vain väliaikaiseksi sairastamiseksi. Lausunnossaan terveyskeskuslääkäri on kirjoittanut, että vuoden vaihteessa mahdollisesti tilanne paranee tai
Pitkä ja harras odotus ja sitten …. pettymys Lue lisää »
…on se myös tavallaan turhauttavaa. Tässä on kevään ja kesän aikana ollut pieniä välietappeja, joita odottaa. Tiputuksen lopettaminen esimerkiksi. Sitä jaksoi just niin kauan kuin sitä kesti, muttei yhtään enempää – alitajuisesti olin odottanut loppumista enemmän kuin käsitinkään. Nyt olen odottanut huomista päivää. Huomenna tulevat vammaispalvelun naiset kotikäynnille. Huomaan, etten saa yhtään mitään tehtyä, kunhan
Vaikka odotus toisaalta kivaa onkin… Lue lisää »
Tänään oli tarkoitus olla hemmottelupäivä. Varasin ajan kosmetologilta. Jalkahoito ei nykyään ole kovin työläs, koska en kävele. Ei kovettumia, eikä känsiä. Pelkkä kynsien hoito ja jalkojen hieronta/rasvaus. Niin ja tietysti kaunis väri kynsiin. En edes muista koska olen ollut kasvohoidossa. Muistaakseni kerran aiemminkin. Nyt alkoi tuntua siltä, että jotain kaipaa tämä väsynyt ja rypistynyt naama.
Uudistettu päästä varpaisiin Lue lisää »