Olen viettänyt Pellavasydän-putiikkini avajaisia jo yksi, kaksi, kolme….kuusi kertaa. Kuusi kertaa on aloitettu uudessa paikassa. Ensimmäiset kunnon avajaiset olivat 11.4.2008. Muistaakseni.
Nämä olivat kyllä todella sydämelliset juhlat. Kävijät olivat pääasiassa tuttuja, entisiä asiakkaita. Moni kertoi todella hämmästyneensä, kun oli mainoksen nähnyt – että vielä jatkan. Kyllä minä sain kehuja! Olen kuulemma sisukas ja mitäkaikkea. Hmmm… kerroin heille, että niinhän sitä voisi luulla. Vaan kun eivät näe minua kotona turhautumistilassa. Eivätkä onneksi kysy mieheltäni. Hänellä saattaisi olla toinen näkökulma asiaan. Eipä silti, juuri huomautin Aarrelle, että eilen ja tänään olen huomannut hyräileväni. Yleensä hyräilen kaiken aikaa, se on merkki jonkinaseteisesta tyytyväisyydestä. Puoleen vuoteen en ole hyräillyt ollenkaan.
Kehujat eivät tiedä, että minä olen vain istunut kuin tatti ja Pirkko on tehnyt työt. Eilen, perjantaina, olimme Koulukadulla kaikkiaan 8 tuntia. Minä istuin ja Pirkko käveli. Ja saimme kuin saimmekin kaikki paikalleen ja roskat pois. Vessassa ei käyty kertaakaan, mutta yhdet kahvit juotiin. Tässä ihana Pirkko ja ankean näköinen, mutta ah niin makoisa kahvihetki!
 |
| Onni on omistaa tällainen tarmonpesä! |
Eipä siitä valokuvaamisesta tänään, avajaispäivänä, mitään tullut. Ei edes kahvipöydästä ole kuvaa, eikä saamistani kukista. Koko ajan oli sen verran hulinaa ja vähän hankalaa, kun ei itse pääse liikkumaan. Melkeinpä istuin tiskin takana ja otin vastaan halauksia ja onnitteluja.
Yksi blogin lukijakin kävi, kiitos sinulle! Olipa hauska tavata vieras ihminen, joka tietää minusta ”kaiken” luettuaan kuulemma jokaikisen yli 900 postauksen. Häneltäkin sain ihanan syksyisen ruukkukukan. Näemme vielä.
Nyt on edessä oikeastaan se kaikkein ihanin, sellainen loppusilaus, somistus. Saattaa tietysti olla, että jotkut tavarat vielä vaihtavat paikkaakin… Seuraavan kerran putiikki on auki tiistaina. Kynnet syyhyäisivät päästä viikonloppuna jatkamaan somistusta, mutta täällä minä taas olen kotonani neljän seinän sisällä, enkä pääse yhtään mihinkään. Aarre lähti mökille. Voisin tietysti invataksin tilata, mutta 60 euroa edestakaisesta matkasta käy kalliiksi.
Kotiin lähtiessäni otin kuvat sisäänkäynnin molemmin puolin olevista näyttävistä kukista.
