Makaan tuttuun tapaan täällä infuusiopoliklinikan sängyssä saamassa antibioottia tiputuksena suoneen. Yö oli ennätyksellinen, nukuin reilut viisi tuntia. Ennen sairastumista olisin nukkunut kellon ympäri, jos ei mikään herättänyt.
Olin jo niin turhautunut nukkumattomuuden tuskaan, että päätin illalla dropata itseni kaikin mahdollisin keinoin. Otin Tramalia 1,5 annosta. Sivelin Voltaren-geeliä polviin ja olkapäihin. Stilnoct ja Atarax nukuttavina auttavat yleensä saamaan unen päästä kiinni, muttei enää. Otin nekin tietysti. Auttoiko nämä toimenpiteet vai se että oli kuulemma vähän vilpoisampaa? Paitsi, että minä ennemminkin palelen.
Olisin ehkä nukkunut kauemminkin, mutta heräsin mieheni touhuihin. Hän oli lähdössä lomareissulle. Puutarhapiiri tekee linja-automatkan Pietarsaareen. Käyvät tutustumassa puutarhoihin. Olen sunnuntaihin asti yksin. Pyykit jäi narulle, enkä saa postiakaan noudettua. Ehkä taksikuski auttaisi? Siis sen postin kanssa. Unen jatkaminen kävi mahdottomaksi, sillä vieroitusoireet alkoivat. Tramalin ottamisesta oli kulunut liikaa aikaa. Että tällainen aamu.
Ehkä joskus myöhemmin ihmettelen näitä lukiessani? Mervi