Heräsin aamulla puhelimensoittoon. Tyksistä – olisko ollut osastonhoitaja – soitti ja kertoi, että juu, minun kuuluu tulla huomenna keskiviikkona osastolle. Ihmeproteesi Belgiasta ei ole vielä tullut, mutta lääkärit ovat eilen keskustelleet, että ehkä pitää lonkalle tehdä uusi pesu-leikkaus. Minä tietysti varmistelemaan, että mitä se tarkoittaa.
Se tarkoittaisi sitä, että pesun jälkeen seuraa kuuden viikon antibioottitiputus. Eli uudet kuusi viikkoa sairaalassa. Ei jaksa.
Menen nyt siis ainakin keskustelemaan asiasta ja näyttämään haavaa. Ehkä asia voidaan jollain tapaa varmistaa, ettei nyt ainakaan turhaa leikkausta tehtäisi. Sekin tuntuu kummalliselta, kun siellä se antibioottipallo on nivelkapselissa, että eikö se mitään vaikuta?
Niin monta kertaa sanoin osaston lääkärille, että eikö hän voisi suoraan Tyksistä kysyä leikkaavilta lääkäreiltä. Muikea ilme paljasti, ettei voi. Asiat pitää edetä protokollan mukaan ja se taas edellyttää ensin ottamaan yhteyttä paikallisen aluesairaalan ortopediin. Joka sitten ilmeisesti ei missään vaiheessa informoinut leikkaavaa tahoa! Tätähän Tyksin leikkaava lääkäri ihmetteli: miksei heitä ole informoitu? Niin MIKSI EI?
Täällä keskustellaan paljon aluesairaalan lopettamisesta tai tarpeellisuudesta. Olen aina ollut vähän epäileväinen. Minun mielestäni ei ole mikään ongelma kulkea Turussa. Nyt omaan ajatteluuni tuli uusi aspekti. Nämä pikkuyksiköt tekevät vain hallaa hoitoketjussa. Tai noh, ehkei sentään pelkästään…
Alan tässä siis valmistella huomista lähtöä.
Mervi