Ihan turhaan jännitin tänne siirtoa. Saattaa muuten olla, että alitajuntani muisti sen, että äitini kuoli tällä osastolla. Itse tajusin sen vasta, kun mut työnnettiin sängyllä toimiston ohi. Siihen oli äidin kuoleman jälkeen laitettu kynttilä palamaan.
Hyvältä vaikuttaa hoito eikä rutiinitkaan kauheasti poikkea aiemmista. Kuntoni on kohonnut, istumaan nousu ja istuminen sujuu huomattavasti paremmin. Turvotus jalasta on laskenut, mutta kova ja vähän kipeä sääri on edelleen. Kuuluu kuulemma taudin kuvaan, kertoi lääkäri just äsken käynnillään.
 |
| kaikki tämä jäi syömättä |
Ruoka tulee samasta keittiöstä kuin sairaalan puolellakin, joten ei toivoa paremmasta. Pystyn syömään kovin vähän, joten tietysti toivoisi, että se olisi edes hyvin maustettua.
Mervi