Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa – suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi.
(Tästä tulee taas pitkä alustus ennenkuin pääsen varsinaiseen aiheeseeni)
Bongasin sattumalta yhden sisustusblogin, jota aloin seurata orastavan sisustusintoni vuoksi. Bloggaajan koti on aivan erinlainen kuin meillä, enkä voisi edes kuvitella asuvani sellaisessa. Silti sitä on kiva seurata, inspiroitua ja punnita samalla omia valintojaan. Ehkä vähän voisi omaa linjaansa muuttaakin, kun näkee erilaista. Olin kovin harmissani, kun huomasin, että tämäkin bloggaaja alkoi saada ikäviä kommentteja. Vaikka en tunne kirjoittajaa, sympatiani siirtyivät selkeästi hänen puolelleen.
Kirjoittajaa moitittiin liiasta ostamisesta. Rahaa kuulemma palaa liikaa sisustukseen. Lisäksi kommentoija vihjaa ikävästi, ettei blogi ehkä ole tottakaan, kun eihän kirjoittajalla VOI OLLA niin paljon tuloja. Ikävää! Blogin kirjoittaja – kirjoittaa muuten virheetöntä, kaunista kieltä – teki pitkän postauksen selvittääkseen asiaa. Siinä yhteydessä hän varmistaa, että lukija ymmärtäisi sen, että kirjoittajalla on MYÖS MUUTA ELÄMÄÄ, ettei blogia lukemalla voi kaikkea tietää, eikä siitä kannata vetää liian tiukkoja johtopäätöksiä.
Mistä kumpuavat nämä ikävät kommentit? Minun tulee aina ensimmäisenä mieleen kateus.
Ei silti, joudun pohtimaan myös omia tuntemuksiani erityisesti kahta blogia lukiessani. Molemmat kirjoittajat elävät minulle aivan vierasta elämää, mutta seuraan heitä silti. Molempien tyyli on mielestäni, miten sen sanoisi nätisti, hmmm… vähän lapsellinen – nuoria kun ovat. Toinen saa sympatiani ehdoitta osakseen. Hän on niin suloinen, vilpittömän tuntuinen, avoin, suhtautuu nöyrästi saamaansa palautteeseen ja neuvoihin. Toinen blogisti taas on aina oikeassa, puolustelemassa valintojaan ja kirjoituksiaan, maailman napa ja itsevarma – ärsyttävä siis. Silti seuraan päivittäin.Olen ehkä päässyt jäljille siitä, miksi suhtaudun noin erilailla ….
Oletko muuten huomannut, että vapautin oman blogini kommentit hyväksymiseltä? Itse asiassa kommentit ovat kovasti vähentyneet ja olen sitä vähän ihmetellytkin. Eikö kirjoitukseni herätä mitään ajatuksia? Enkö edes ärsytä lukijaa? Jokaikinen kommentti saa minut aina iloiseksi. Eilen ilahduin tästä kommentista:
”Olen seurannut kuin jännäriä tätä sinun elämänmuutostasi ja ollut hengessä mukana”
Ihanaa. Joku on kiinnostunut tästä hullunmyllystä! Ilmeisesti näitä ”hengessä mukana olevia” on ollut enemmänkin, kun minusta tuntuu, että tämä kaikki muutos on käynyt niin sujuvasti, stressaamatta.Kerran pääsi itku ihan muun pikkuseikan vuoksi, mutta muuten olen selvinnyt mainiosti.
Tässä se varsinainen asia, miksi aloitin kirjoittaa tätä postausta – vastauksena tuohon kommenttiin:
”Jospa tietäisit, millainen todellinen jännäri tämä elämäni tällä hetkellä onkaan… ”
