Vastoin luontaista käyttäytymistäni suoritin arvonnan välittömästi, kun sen aika oli. Yleensähän siirrän, siirrän ja siirrän kaikkia asioita viimeiseen asti.
Kirjoitin ylös kaikki 28 osallistujaa ja leikkasin yhtä suuriksi lipukkeiksi. Nämä laitoin punaiseen Sarviksen muovikulhoon. Muistatteko muuten tuon sarjan jostain 70-80 -luvulta?
Tyttäreni nosti voittajaksi nimimerkin – Jude. Jostain syystä blogger ei nyt anna kääntää tuota kuvaa oikein päin. Mistähän tuollainenkin satunnainen kummallisuus johtuu? On muuten tosi kätevä tuollainen mittanauha pöydän reunassa. Nauhassa on tarra, joten sen saa kiinnitettyä mihin vain. Viivoitin tai mittanauha on yleensä hukassa, mutta tuopa pysyy kiinni pöydässä ja on siis aina käytettävissä. Olen näitä kiinnittänyt jo useampaan pöytään.
Anonyymi7. marraskuuta 2013 22.54Olen alkanut taas pikkuhiljaa herättelemään käsityötaitojani, kun on vihdoinkin taas aikaa tehdä niitä. Joten tämä kirja olisi tosi hyvä inspiraation lähde harrastukselle. Varmaan sanomattakin selvää, että käsitöiden takia eksyin blogiasi lukemaan 😉 joten ehdottomasti lisää käsitöihin liittyvää juttua..– jude-