Vanhanaikainen sisustaja

Olen erittäin kiinnostunut sisustuksesta: telkkarin sisustusohjelmat tulevat kyllä katsotuksi, tilaan sisustuslehtiä ja seuraan sisustusblogeja. Luullakseni olen aika hyvin selvillä, mikä sisustuksessa on IN ja mikä OUT.

Oma kotini sen sijaan ei ole sisustettu ollenkaan trendien mukaisesti. Vakkarilukijani tietävätkin, että meillä on vanhanaikainen sisustus. Syitä on monta:
– Ylimääräinen raha kulutetaan mieluummin johonkin muuhun, vaikkapa ulkomaanmatkoihin
– Uskallan pitää omasta maustani kiinni, vaikka nautinkin katsella nykyaikaisia sisustuksia
– Laiskuus ja nuukuus tehdä muutoksia – miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Kun jäin eläkkeelle, ihmettelin jollekin naisihmiselle, että mitähän alkaisin tehdä elämälläni. Hän kertoi, että saa aikansa kulumaan vaihtamalla silloin tällöin koko kodin sisustuksen. Ensin heillä on vaikka maalaisromanttinen kausi. Sitten myydään kaikki pois ja vaihdetaan tyystin toisenlaiseksi, vaikkapa rokokoota jne. Kauhistuneena ajattelin, ettei minun eläkkeelläni kyllä tuollaista ajanvietettä pysty harjoittamaan!

Muistan, kun tyttäreni oli kouluikäinen ja hän valitti, että naapurin tyttökaverilla on niin paljon modernimpi koti. Kysyin häneltä, että käykös se perhe ulkomailla, johon tyttö hetken muisteltuaan joutui vastaamaan että ei käy. Laitoin hänet valitsemaan kysymällä haluaisiko hän, että mieluummin ostetaan uudet huonekalut, kuin  lähdetään ulkomaanmatkalle. Rehellisesti tyttö vastasi valitsevansa mieluummin Marokon, Egyptin, Turkin ja Gambian matkat kuin hienon sisustuksen.

Samainen tyttö kiukutteli, ettei hän voi koskaan kutsua ketään kaveria kylään, kun meille ostettiin niin kamala sohvakalusto! Äiti oli saanut valita mieleisensä. Nyt tyttö on jo asunut omassa asunnossaan, jonka on saanut sisustaa juuri niin kuin tahtoo (tai niinkuin opiskelijan rahat riittävät). Isänsä sai hänen huoneensa ja sisusti sen mieleisekseen. Ensimmäisen kerran tytön tullessa käymään hän totesi vanhan huoneensa näyttävän vanhainkodilta.

Tässä taitaa olla yksi syy, miksi makuni on muokkautunut sellaiseksi kuin on. Kuva 30 vuoden takaa:

Mieheni on koonnut albumin ja kirjoittanut tämän kuvan alle tekstin 
”Sitä joutuu vieläkin joskus katsomaan neuvoja kirjoista kodinhoitoasioissa”.
Kuten takakannesta saattaa nähdäkin, kyseessä on Kodin Neuvokit -kirjasarja.
Ai että rakastan tätä kirjaa! Nyt se on jo irtolehtipainos, mutta jossain vaiheessa haluan sen kyllä kunnostaa.
Kirja on vuodelta 1962 
Poimin tähän muutaman aukeaman
Tämän aukeaman oikean puoleinen kuva on minun ohjenuorani sisustuksessa – 
juuri tuollaista romantiikkaa ja runsautta rakastan!
Katsokaapa muuten vasemmanpuoleisen kuvan pöytää. Siinä on jotain, mikä on muotia vielä tänäänkin:
Ei ole ihme, jos sekaiset kaapit ja hyllyt harmittaa, kun on imenyt itseensä tällaisen ihanteen. Oikeanpuoleisen kuvan kaapissa on liinavaatteet nätissä pinkassa ja vielä silkkinauharusetein sidottu.
Taitaisi tuollainen kaappi kelvata vielä tänäpäivänäkin?
Kirjasta löytyy myös paljon ohjeita itse tekemiseen. Tässä olisi mitatkin ompelijan työpistettä varten.
Löytyy kirjasta myös tuunausohjeita. Muutama sivu on värillisiä – ne ovat mainostajan – tässä Tikkurilan Miranol-maalimainos. Katsokaapa tuota yläkaapin alla olevaa lasipurkkitelinettä, mikä sen nimi nyt onkaan. Nyt niitä taas saa, Ikeasta ainakin. 
Tämän kirjan lisäksi olen paljon selaillut kotitalousoppikirjaa. Minulla taisi olla joku äidin vanha ja luin sitä moneen kertaan. Lähinnä kodinhoito-ohjeita. Osaan taitella lakanan ihan oikeaoppisesti. Onhan se hyvä, että ainakin TIETÄÄ, miten PITÄISI toimia. Totuus toteutuksesta onkin jo toinen juttu.
Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top