Asiakas toi tällaisen raanun Pellavasydämen keinutuolin matoksi. Se ei kuitenkaan ollut käytössä hyvä, joten on jäänyt piiloon pöydän alle.Näin syksyn kynnyksellä tämä näyttää väriensä puolesta oikein ajankohtaiselta. Minun ajatukseni tämä taitaa kylläkin viedä 70-luvulle…
Näitä samantapaisia raanuja näkee kirpputoreilla useinkin. Asiakas, joka tämän toi, kertoi, että sukulaisensa on tämän käsin kutonut. Päärmäys puoltaakin tuota väitettä.
Pellavasydämen loppuunmyynnissäkään tämä ei ole kenellekään kelvannut, joten toin sen kotiin jatkojalostusta miettiäkseni. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten raanuna halua tätä omaan kotiini missään tapauksessa – se ei vaan sovi mihinkään. No, seinätilaa tälle ei kyllä löydykään.Kun asettelin sitä kuvausta varten tuohon vanhalle pöydälle – joka ei myöskään ole vielä löytänyt paikkaansa – totesin, että voinhan pitää raanua siinä! Ei pysyvästi, mutta ainakin näin syksyllä pienen hetken. Koska takana oleva piano ei ole tällä hetkellä ollenkaan käytössä, voisi tuo pöytä vaikka jäädäkin tuohon. En ole kyllä koskaan nähnyt pianon edessä pöytää…
Pöydälle voisin tehdä kuhunkin hetkeen sopivan somistuksen. Tuo ”mehiläispesää” muistuttava keramiikkakulhoni sopisi värinsä puolesta tähän hyvin, muttei kylläkään muodoiltaan. Näitäpä voi vaihtaa, vaikka joka päivä erilainen asetelma. Tällä tavalla saan monia, nyt piilossa olevia, koriste-esineitä ihailtavakseni.
Näyttääkö hassulta?
Mervi