Kuten aiemmin jo kerroinkin, sain Aikuisen naisen buduaari -blogin pitäjältä haasteen, joka on lähtöisin Kotila-blogista. Näin se kuuluu:
KOTILA -blogin UUSI KUVAKULMA -haaste:
– Ota valokuva tai useampikin kodistasi tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
– Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
– Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
– Have fun!
Olisi ollut loogisinta ottaa valokuva Pellavasydän -putiikistani, mutta päädyin kuitenkin kuvaamaan kotona. Minähän en ole varsinaisia sisustuskuvia blogissani esitellytkään, joten oikeastaan mitään UUTTA näkökulmaa ei tarvitsisi hakeakaan.
Päädyin minulle mieluisaan kuvakulmaan – siihen, mitä näkyy, kun makaan sängyssä! Ja se näyttää tältä:
Muistan, miten paljon nautin makuuhuoneen uusista tapeteista ja TYHJISTÄ seinistä silloin 10 vuotta sitten, kun viimeistelimme uuden kotimme sisustusta. Kauan ne seinät eivät kuitenkaan saaneet tyhjinä olla, kun varsinainen luontoni pääsi valloilleen. Nyt on joka nurkassa jotakin. Ei silti, nythän nuo tapetit boordeineen ovatkin auttamatta vanhanaikaiset, joten ei väliä, vaikkeivät näykään.
Useamman kerran olen houkutellut miestäni uusimaan tämän huoneen ilmeen, mutta kun tarkemmin alamme sitä miettiä
1) emme pääse yksimielisyyteen väristä
2) toteamme, että nykyinen sisustus on kuitenkin meille mieleinen
joten miksi alkaa puuhaan, joka ei ole välttämätöntä?
Rakastan tauluja. En varmaankaan osaa oikeanlaista sijoittelua, mutta minulle ei ole ollenkaan samantekevää, miten taulut on sijoitettu. Väännän ja käännän niitä niin kauan, että olen tyytyväinen. Tähän sijoitteluun olen ollut tyytyväinen, vaikka osan jouduinkin laittamaan vanhoihin virttyneisiin kohtiin.
Illalla nukkumaan mennessä on mukava katsella omaa perhettä ja muistaa heitä iltarukouksissa. Kun käännän kylkeä, näkymä onkin tällainen:
Nämä taulut eivät sovi tähän huoneeseen, ne on hiljattain siirretty sinisestä työhuoneesta pois. Tällä paikalla kasvoi iso posliinikukka, jonka pölyyn ja tuoksuun (=hajuun) kyllästyin. Jotain siihen piti saada tilalle ja nuo taulut jotenkin puhuttelevat minua. No, kuvat nyt on niin huonot, ettei niistä edes erota taulun kuvaa. Pöh!
Miten voi ihminen saada näin pimeät kuvat aikaiseksi keskellä kirkasta päivää?
Ja sitten ne loput haasteen edellytykset:
– Kiitos Merjalle haasteesta
– Lähetän ehdotuksen seuraaviin blogeihin – toteutatte, jos intoa riittää:
* Suloista sekametelisoppaa
* Onnea on
* Ellis
* Nuppu Home
* Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla
Ompas ollut hankalat kaksi päivää, kun ei toiminut netti.
 |
| Aika usein näkymä tiskin takana on tällainen |
