Ihanaa!
Kuinkahan moni lukija kykenee asettumaan minun hameeseeni ja tähän fiilikseen? En itsekään muista, koska viimeksi olen tällaista kokenut. Ei mitään maatajärisyttävää, mutta poikkeuksellista kuitenkin – noin viiden vuoden sisällä.
Nyt ei ole yhtään asiakkaiden tilausta odottamassa. Ahaa, Auli siellä jo nostelee kulmakarvojaan! Juu, juu….
Mutta siis oikeesti, olen saanut koko illan olla tärisemättä yhtään mitään. Kaikki on tehty! Paitsi Aulin mekot. Unohdin ne hetkeksi.
Nyt jos olisin viisas, en ottaisikaan yhtään tilausta vastaan, vaan nauttisin tästä hetkestä ja tästä fiiliksestä. Viime yönä surauttelin valmiiksi kaksi tunikaa. Ompelukone ja saumuri yrittivät yksissä tuumin tehdä työstäni mahdollisimman hankalaa (neula katkesi kaksi kertaa, saumurista katkesivat langat monen monta kertaa) mutta sinnikkäästi vaan tein valmiiksi. Aamulla kiireellä ennen töihin lähtöä silitin ne ja putiikissa ensi töikseni neuloin vielä napit, jotta voisin ilmoittaa asiakkaalle, että nyt ne voi vihdoin hakea. Vain todetakseni, ettei minulla olekaan puhelinnumeroa siellä, vaan se on kotona. Nooh!
Kauhukseni huomasin tänään, että tätä kuukautta on vain reilu kaksi viikkoa jäljellä. Syyskuun lopussa olen päättänyt laittaa ovet kiinni. Tavaraa on vielä paljon, vaikkakin kauppa käy kiitettävästi. Minulla ei ole säilytyspaikkaa niille, sillä parakkikauppa meni puihin – myyjä oli huijari. Tänään olen suunnilleen jokaiselta asiakkaaltakin kysynyt, jos vaikka jotain varastotilaa olisi tiedossa. Uskon vakaasti, että sekin asia vielä ratkeaa ja hyvin.
Ymmärräthän toki, että tämä ihanuus koskee vain tilattuja tuotteita. Tekemätöntä työtä on mielettömästi, mutta se ei nyt tässä haittaa lainkaan. Huusholli on sikinsokin ja enemmänkin, mutta siivotahan ehtii myöhemminkin. Se ei aiheuta samanlaista paniikkia kuin asiakkaiden odottamat tilaukset.
Kohta alan suunnitella uutta elämääni, joka alkaa 1.10. Kivaa!
