Viisi vuotta yrittäjänä: viisi vuotta sidoksissa aukioloaikoihin, viisi vuotta stressiä, viisi vuotta riittämättömyyden tunnetta, viisi vuotta vailla omaa elämää…
Viisi vuotta selvä olemisen tarkoitus, viisi vuotta ilman vapaa-ajan ongelmia, viisi vuotta ihania ihmisiä ympärillä, viisi vuotta tärkeäksi tuntemisen iloa, viisi vuotta onnistumisen tunnetta…
Viisi tärkeää vuotta.
Nyt ovat melkein ohi nuo viisi vuotta. Tänään tunsin jo vapautta. Olen antanut itselleni luvan luovuttaa. Enää ei tarvitse – eikä kannatakaan – suunitella, saati valmistaa yhtään uutta tuotetta. Nyt on annettava periksi: ne ideat, mitkä ovat jääneet viidessä vuodessa toteuttamatta, ne todella jäävät vain haaveiksi.
 |
| Kauko Isotuvan kotiseutumuseon puotirakennus |
 |
| Vanhan ajan puoti sisältä |
Eilen, lauantaina, ensimmäisenä loppuunmyyntipäivänä, meillä kävi paljon asiakkaita. Aivan vieraita paikkakuntalaisia, jotka kävivät katsomassa, kun eivät ole koskaan käyneet. Moni ihasteli ja harmitteli liikkeen lopettamista. Muutamat kävivät nopean kierroksen ja poistuivat vähin äänin paikalta. Eniten taisimme loppujen lopuksi myydä niitä harvoja normaalihintaisia tuotteita. Käsityötarvikkeita käytiin ”hamstraamassa” varmuudeksi, vaikka eivät vielä alennuksessa olekaan. Kun ei niitä sitten enää paikkakunnalta saa.
Olimme Pirkon kanssa vähän hämmästyneitä, miten vähän alennustuotteet kiinnostivat. En osannut tehdä tarpeeksi räväköitä mainoksia. Meillä oli vain vaatimattomat ”Tästä pöydästä 10 euroa” – laput pöydillä ja hyllyillä. Näytti siltä, etteivät ne tulleet edes huomatuksi. Alennukset olivat kuitenkin osassa tavaroista huomattaviakin.
Nyt alkaa jäytää pieni pelko siitä, että tavaraa jää paljon käteen. Mihinkäs niitten kanssa sitten? Paitsi, ettei keskeneräistä työtä pitäisi koskaan arvioida…Tänään keskustelimme mieheni kanssa siitä, miten loppu hoidetaan. Hän esitti vaihtoehtoisen mahdollisuuden ulkopuolisen varastotilan vuokraamiselle. Jospa hankkisimme omaan pihaan varastokontin vai mikäsennimion? Ihan hirveästi en asialle innostunut, kun noita ylimääräisiä rakennelmia alkaa tuolla pihalla jo ollakin, mutta olisihan se tietysti kaikkein helpointa, jos tässä lähellä…
Huomenna vielä ompelen muutamia tilattuja tuotteita. Yhdelle asiakkaalle jouduin tuottamaan pettymyksen, kun en harmaata näppipyyhettä kyennyt hommaamaan. Huomenna siis vielä etsimään harmaata VOHVELIkangasta froteen sijaan, tai sitten vielä uusi kokeilu, jos harmaan värjääminen mustalla onnistuisi. Onko sama asia, jos laittaa koneeseen paljon värjättävää kangasta ja paketin mustaa väriainetta, tai että laittaa vähemmän kangasta ja vain osan väriaineesta? Miten paljon pitäisi suhteen olla, että lopputulos olisi vaalean harmaa? Tästä käpykylästä kun ei harmaata pesukoneväriä löydy mistään.
Jos jatkaisin putiikin pitämistä, ottaisin pesukonevärejä valikoimiin, on se niin kätevä keino uudistaa tekstiilejä. Itse olen värjännyt kauhtuneet pyyhkeet uudennäköisiksi. Ainoastaan valkoisen pellavan värjääminen epäonnistui – siitä ei tullut tasainen lopputulos.
Pellavasydämen Mervi