Nyt alkaa karu totuus konkretisoitua! Kuten kerroinkin viime postauksessa, olen alkanut laittaa paikkoja kuntoon. Kuntoon ja kuntoon – joku voisi sanoa, että menevät entistä enemmän sekaisin.
Siinä samalla siirrellessa tavaroita hyllyltä toiselle, olen tehnyt inventaaria, mitä kaikkea tavaraa lusmuilee toisten alla ja takana. On muuten tosi hauska huomata, että kun joku tuote nostetaan kunnolla esille, se alkaa kiinnostaa asiakkaita ja menee kaupaksi. Toinen huomattu seikka on alennusmyynti. Ei tarvitse paljonkaan olla alennusta, kunhan tuote nostetaan ulos alennuskoriin, johan siitä päästään eroon. Yhdetkin ristipistopussukat ovat olleet koskemattomina jo parikin kesää ja tänään kävivät kuin kuumille kiville, kun siirrettiin ulos – no kyllä niissä oli reilu alennuskin…
On aivan selvä tosiasia, että meillä on ollut liikaa tavaraa. Liikaa käydäkseen kaupaksi. Tottakai tavaroiden runsaus miellyttää monien silmää, mutta kauppoja ei synny, jos tavaraa on päällekkäin ja allekkain ja toistensa tiellä. Nyt olemme aika ronskilla kädellä laittaneet jo alennusmyyntiä alkamaan ja sitä mukaa kun tulee tilaa, levitämme tuotteita paremmin nähtäville.
Myyntitilissä olevia tavaroita on jo pakattu ja aletaan lähetellä takaisin valmistajille. Sydäntäni särkee, kun joudun näin ensimmäisen kerran tekemään. Olisi ollut kiva saada kaikki myydyksi, mutta sehän se on juuri myyntilimyynnin ajatuskin, että myymätön tavara palautuu valmistajalle. Loppuunmyynnissä voi kuitenkin olla vain omia tuotteitani, joita voin myydä sellaisella alennuksella kuin itse haluan.
Loppuviikosta Uudessakaupungissa alkaa Crusell-viikot. Musiikkia, musiikkia ja musiikkia. Voi että, eihän siitä ole kuin hujaus, kun juuri kirjoittelin samasta aiheesta! Ei siitä voi olla vuosi kulunut?! Tämä viikko tuo kaupunkiin paljon turisteja, muusikoita, musiikin kuuntelijoita ja muuten vain kiinnostuneita matkaajia. Kaksi seuraavaa viikkoa on vielä ihan normaalia myyntiä, jolloin valmistan vielä uusiakin tuotteita.
Kun koulut alkavat, kaupunki hiljenee ja sitten me taas alamme riehumaan! Mutta sehän nähdään sitten. Sanoo hän, joka on ihan rättipoikkiuupunut ja kipeä. Äsken jouduin ottamaan uuden tupla-annoksen särkylääkkeitä, kun mikään ei näytä auttavan. Pötköllä ei saattanut olla, joten ei kun töihin! Huomiseksi olen luvannut muutaman apina-kassin tehdä. Ja kun en ole varma, mitä kangasta asiakas tarkoitti, on paras tehdä kassi joka kankaasta, eikö vain?
Pellavasydämen Mervi
Tässä ihan muita kasseja:
Onks teillä muilla LIIAN kuuma? Mulla on, tuskan hiki.