En toivottele kenellekään mitään hyviä juhannuksia, vaan ihan tavallista postausta kirjoittelen. Saatte te tokikin viettää ihan kivaa juhannusta, ei silti. Minäkin nautin olostani, vaikka tässä ei mitään juhannukseen viittavaakaan ole. Eipäs kun onkin….arvatkaas mitä olen tehnyt koko päivän? Juhannussiivousta. Kaksi vuotta meillä on menty silleen, että minä en ole kertaakaan siivonnut. Ja tiedätte kyllä ihan hyvin, ettei siivous silloin ole kunnollista, jos ei sitä ole itse tehnyt.
No mutta tänään olen siis pyyhkinyt pölyjä, ripustanut tauluja seinälle, siirrellyt lipastoja ja pyyhkinyt niiden takaa pölypalloja, lattialistoja nuoleskellut, kukkia riipinyt ja vienyt niitä vesikraanan alle puhdistumaan.
Niistä tauluista muuten, jotka ripustin makuuhuoneeseen poisotetun posliinikukkasen tilalle – ne tuli rymisten alas. On se onni, että se tapahtui nyt eikä yöllä! Nyt sitten uusi yritys saada ne pysymään seinällä.
Olen ihan yksin kotona. Mies meni Kustaviin mökille, eikä muuten edes kysynyt, että lähdenkö mukaan. Tytär lähti tyttökavereidensa luo ja minä siis naatiskelen täällä yksinäni. Niin kaunis ilma kun tänään onkin ollut, vain sen verran kävin yöpaita päällä ulkona, että hain kimpun kukkia makuuhuoneeseen, kun sain sen siivottua.
Hiki valuu, kun keppien kanssa pesee lattiaa. Osaatko kuvitella miten se tapahtuu. Jaa no, siis en mää niillä kepeillä sitä pese, mutta että ne täytyy kuljettaa koko ajan mukana.
On tämä kuitenkin lomaa, sillä en ole käsitöitä enkä Pellavasydäntä ajatellut ”juuri ollenkaan”. Nettikin meni hiljaiseksi, joten ei tullut istuttua koneellakaan. Nyt sitten tulin kokeilemaan tätä toista, mieheni konetta, ja täälläpä ei mitään ongelmaa olekaan! Kuvia nyt en saa liitettyä, kun en osaa tämän koneen kanssa muuta touhuta, kuin vain kirjoittaa.
Sain muuten tyttäreltäni tällaisen viestin eilen:
Rintaliivit blogissa! Piip piip piip piip missäs se raja meneekään….
Muistatteko? Kirjoitin tälleen: Olen muuten vannottanut tytärtäni (valokuvaajani, stylistini ja neuvonantajani) että estää kaikin keinoin yritykseni, jos aion blogissani rintaliivejä esitellä. Mutta tämän verran ehkä sallitaan?
No, eihän ne nytkään näkynyt kuin ehkä 2 cm eikä sentään olleet päälläni. Mutta tarkoituksella pidin kuitenkin matalaa profiilia sen suhteen. Ei silti, yksi toinenkin kikka on vielä tulossa rintaliiveihin liittyen. Käykääpä katsomassa ko. juttuun jätetyt kommentit, siellä oli laajempaakin selvitystä asiasta ja yksi hyvä linkki, mistä voi käydä katsomassa neuvoja oikeanlaisten liivien valintaan.
Tällaista tylsää siis täältä. Voi miten nauttisinkaan, jos voisin liikkua kunnolla. Niiiiiin tykkään siivoamisesta, mutta se on VÄHÄN liian hankalaa… Yksinolostakin nautin – aina joskus – saa nukkua ja valvoa juuri niinkuin huvittaa (no eipä kyllä kukaan estä muulloinkaan) syödä kun huvittaa tai olla syömättä, puhua itsekseen, eikä kukaan kuuntele, kulkea yöpaidassa, tukka hapsottaen ja hiki valuen… että sellaista juhannusta tänään ja sama jatkuu huomenna.
Mervi
Hei, ette ikinä arvaa, mitä löysin täältä koneelta, sydämeni hypähti vähintään 10 cm paikaltaan!!!!!!!
Kuten kerroin, olen mieheni koneella, joten omat kuvani eivät ole saatavilla. Ajattelin, että onhan tämä nyt tosi tylsä postaus, jos ei yhtään kuvaa ole. Jospa täältä mieheni tiedostoista löytyisi joku kukka, kun kukkakuvia hän yleensä kuvaa, ihmisiä tosi harvoin. Vau, minkä arkiston löysin! Kuvia vuosilta 1976-1978. Aivan huippukivoja kuvia, mutta niistä myöhemmin.
Olenpa osannut ottaa hyvän kuvan, lienee Kustavista. Siinä minun rantaleijonani, Aarre, nuorna miesnä, vajaa 40 vuotta sitten! Nauttikoon juhannuksesta siellä samoissa lapsuutensa maisemissa yksin, ilman narisevaa vaimoaan….
