Muistatte varmaan tämän uutuusmekon.
Materiaaliksi varmistui ohuehko pellava/viskoosi-kangas. Tämän mekon tein kiireessä muotinäytöstä varten. Toinen tunika valmistui tilaustyönä, mutta siitä ei ole muuta kuvaa kuin tämä taskuista otettu.
Tämän tunikan tein näkemättä henkilöä, jonka tätä käyttää – se on muuten iso ongelma! Mukana oli mallimekko ja rinnanympärys.
Nyt tulee se opetus: Koskaan, milloinkaan ei saa tehdä tuotteita myyntiin testaamatta kangasta ja mallia!
Illalla tunikan jo valmistuttua aloin epäröidä, että entäs jos tuo kangas meneekin kokoon enemmän kuin pellava yleensä. Tein kutistumiskokeen ja totesin, että kyllä menee kokoon ja paljon. Ei muuta kuin koko tunika kastellen. Ja aamulla tarkistamaan se rinnanympärys. Totesin, että on edelleen hyvä. Mekko lähti saajalleen.
Viime viikolla se kylläkin tuli takaisin. Tunsin itseni aivan älyttömän typeräksi. Kutistumisen jälkeen en tehnyt vertailua mallimekkoon. Arvaattekin siis – minun ompelemani oli joka suunnasta paljon pienempi, tottakai! Asiakas ei kuulemma halunnut minimekkoa…En edelleenkään tavannut mekon kantajaa – se meni lahjaksi toiselle.
En tiedä, miten voisi kankaan oston tehdä viisaasti. Edustajat tulevat paikan päälle ilmoittamatta etukäteen kuin korkeintaan matkaltaan. Et ehdi tehdä inventaariota, mitä tarvitset. Tilaus on tehtävä siinä asiakkaiden palvelemisen lomassa. Et pysty keskittymään, saati harkitsemaan kunnolla. Olen tehnyt onnistuneita ostoksia, mutta myös epäonnisia. Nyt tuntuu, että tämä kangas on yksi niistä hutiostoksista. Hinta oli edullinen, mutta mitäpä siitä on hyötyä, jos kangas menee kokoon 10 %. Lisäksi on käynyt useammankin kerran niin, että olen tilannut kangasta, jota on jo toinen pakka olemassa tai olen tilannut kaksi samaa kuosia, mutta vaan eri väreissä.
Nyt olen ottanut opikseni. Tämä kangas on kasteltu ja seuraavaksi teen siitä mekon itselleni, jotta voin testata sen käyttöominaisuudet. Sitten vasta alan tehdä mekkoja myyntiin. Vanhat hyväksi todetut pellavat saavat riittää siihen asti!
Ai niin, se piti vielä sanomani, että mekon tilaaja ei sitten niin ollenkaan moittinut minua vaan sanoi itse olevansa vastuussa – vaikka mokahan oli vain ja ainoastaan minun. Tunnustan.
Ja nyt, lyötyä ei saa lyödä. Tähän kirjoitukseen en kaipaa sinulta tuttu-anonyymi yhtään ilkeilevää kommenttia. Moitin itse itseäni, sinun ei sitä enää tarvitse tehdä – sovitaanko niin? Koska muuten käyt esittäytymässä putiikissa, olen jo odotellut…
Pellavasydämen Mervi
lähtee huomenna putiikkiin valmiin mekon kanssa ja vähän jännittynein mielin