Kuinkas moni on jo aloittanut pesukintaan virkkaamisen? Mä olen niiiiin koukussa niitten tekemiseen – johtunee ihan vaan siitä, ettei ole nyt muuta virkattavaa…
Nyt onkin varmaan helppo arvata, mitä tästä on tulossa.
Anonyymille tiedoksi, että ei, tästä ei ole tulossa polvihousuille puseroa (kommentti) Vaan SELÄNPESIN.
En kylläkään ole ajatellut yhtään pidemmälle, että mitä tämän ympärille kehitellään. Ompelen tämän varmaankin kiinni johonkin pellavakankaaseen ja siihen jotkut lenkit päihin?
Tähän loppuun vielä avautuminen tämän päiväisestä kiukustumisesta. Kävin ensin aamulla isäni kanssa lääkärillä, olin hänen sihteerinsä ja kirjoitin muistiin, mitä lääkäri sanoi. Oli niin mukava käynti. Nuorehko mieslääkäri oli humoristi ja vanhaa miestä arvostava. Meille molemmille jäi hyvä mieli käynnistä.
Sitten oli perään itselläni aika toiselle, nuorelle naislääkärille. Heti ulkomuoto paljasti hänent tärkeileväksi tosikoksi. Kerroin, että tarvitsen vahvasta särkylääkkeestäni uuden reseptin. Haluan sen vuoden pituiseksi (olen ennenkin saanut) ettei minun tarvitse muistaa joka kuukausi sitä uusia. Viimeaikoina se ei ole onnistunut, eikä nytkään, kun kerran on tarkoitus siitä vieroittautua. Sanoin, ettei minulla ole mitään tarkoitusta sitä pois jättää. Lääkäri tokaisi jotenkin näin: ”Harvoin se onkaan potilaan toiveissa, mutta lääkärin pitää ajatella kokonaisuutta.” Menin sanattomaksi ja tuhahdin jotain. Kenen toiveita tai tarkoituksia sitten on tarkoitus toteuttaa?
Koko käynti oli yhtä tahtojen taistoa. En ollut enää oma iloinen itseni, vaan vaivuin johonkin apatiantapaiseen. Suorastaan äksyilin sille tyttöselle, että ”mitä järkeä tässä vieroittautumisessa on, jos ei kenelläkään ole tarjota mitään tilalle?” Kerroin lääkärinplantulle, että olen pyynnöstä saanut ylilääkärin puhelinnumeron ja aikomukseni onkin soittaa hänelle ja selvittää, mikä tässä on ongelmana. Tuhlataan vaan resursseja, sekä heidän aikaansa että minun. Kyllä kuulkaa muuttui ääni kellossa. Sitten yht´äkkiä lääkäri olikin niin ymmärtäväinen ja toisteli samoja lauseita, mitä minä olin hänelle juuri sanonut. Lähdin kiukkuisena ja itkua vääntäen sieltä pois. Kävin ilmoittautumisluukulla antamassa palautetta ja aion vielä jättää kirjallisen palautteen netin kautta.
Luulin jo hetken, että nämä nuoret lääkärit on koulutettu hyviksi asiakaspalvelijoiksi, mutta ei, ei ole. Näen nämä tilanteet asiakaspalvelutilanteina, en niinkään lääkäri-potilas-suhteena. Pelkästään hymyilemällä olisi tuokin tilanne ollut toinen. Neuvon aina tytärtäni, että jos ei jotain tiedä, tai tulee muuten ongelmallinen tilanne eteen, hymy auttaa paljon. Ystävällinen ele, ilme, sana pelastaa monesta tilanteesta.
Nyt on edessä kiva homma. Lähden leikkaamaan ja ompelemaan tilaustyötä, jonka pitää olla huomenna valmis. Ristiäislahjaksi kokoa 60 cm oleva mekko ihanasta tipu-kankaasta. Söpö siitä tulee! Mervi