Voi voi sentään – taas minä olen unohtanut!
Kauan sitten (17.4.) sain Hopealusikkapuussa-blogin pitäjältä haasteen. Vastasin siihen ihan heti samana päivänä, mutta teksti jäi julkaisematta, luonnokseksi. Nyt kävin läpi tekstilistaani ja löysin tämän. Eipä nämä kysymykset ja vastaukset vanhene, joten tässäpä.
Kiitos haasteesta ja käykäähän katsomassa kaunista blogia http://www.hopealusikkapuussa.blogspot.fi/
Haasteen ohjeet:
11 asiaa minusta:
10. Jos nyt osallistuisin teatterintekemiseen, haluaisin puvustajaksi. Olen sitä tehnytkin ja tykkäsin ihan hirveesti.
11.Olen aikas tyytyväinen elämääni. Jos jotain toivon, niin a) olisin hoikka b) voisin ostaa kaikkia ihania vaatteita kokonumerossa 38 c) voisin käyttää korkokenkiä. Olen siis aika turhamainen ihminen, vaikkei se ensimmäisenä ominaisuutenani tulisikaan mieleeni. Mutta näin viimeiseksi se kelvannee?
Sitten tulevat minulle tarkoitetut KYSYMYKSET:
Kysymykseni seuraaville haastettaville:
Haluaisin matkustaa kauas ja myös kauas turisteista. Haluaisin tutustua aivan erilaiseen kulttuuriin ja ihmisiin.
Matkakohteet, jotka jäävät nimenomaan vain unelmiksi, ovat liian pitkän matkan takana. Intia ja Kiina olisivat mielenkiintoisia, mutta en mitenkään kykene istumaan lentokoneessa noin pitkää matkaa.
Käsitöitä ja syötävää.
Vuorovaikutteisuus. Pidän kyllä päiväkirjan kirjoittamisestakin ja siinä saan omat ajatukseni järjestykseen, mutta koska olen sosiaalinen ihminen, haluan myös keskustelua. Viime aikoina olen huomannut itsessäni draamankaipuuta. Sen olenkin aina tiennyt, että rakastan älykästä väittelyä.
Lopettaa kaupan pitäminen.
Jos osaisin edes englantia puhua niin, ettei hävettäisi, olisin tyytyväinen.
Oih, niitä on paljon. Sellaiset tosi-tv-jutut, joissa joutuu kokemaan myötähäpeää.
Ostaisin kaupunkitalon, jossa voisin asua ja pitää myös kauppaa. Sisustaisin sen vanhanaikaisesti ja päästäisin asiakkaat myös privaattipuolelle ihastelemaan persoonallista sisustustani. Paljon rahaa saatuani se nimittäin olisi sitä.
En juurikaan kuuntele musiikkia, mutta silloin harvoin, kun sitä teen, mielellään mielialaan sopivaa. Joskus mollivoittoista haikeaa, toisinaan taas iloista, kepeä rallatusta… ei mitään heavyä koskaan.
Kaikki kouluun liittyvä. Tykkäsin leikkiä opettajaa.
Ei sillä ole väliä, kuka sen on tehnyt, kunhan on hyvää…
Minä edestä |
Ja kun itseäni esittelen, niin teen sen myös kuvin. Paitsi että tässä on tarkoitus esitellä kirpparilöytöäni. Katsokaa nyt noita housuja, vaikka ne on kaameen väriset, tykkään niistä niin…
Tämä ei siis ole stailattu kuva, vaan sovitin tuota mekkoa heti kun se tuli postista.
Minä sivusta |
Ja vielä näinkin. |
Olen itse sitä mieltä, että tuo mekko on liian piukka. Kas kun se ei ole teltta. Saako ”kurvit” näkyä noin selvästi? No entäs allit, pitäiskö olla pidemmät hihat?
Tähän facebook-kirppariasiaan tulee sitten vielä jatkoa, sekä kuvia että pohdintaa…olen päässyt silläkin saralla otsikoihin. Onko kukaan huomannut?
Mervi