Tein jo aiemmin kännykälle ja avaimille roikotuspussin, tällaisen:
Tässä on se ongelma, että avaimet roikkuvat liian alhaalla, kilisevät koko ajan ja lisäksi osuvat kyynärsauvoihin. Piti siis jatkaa tuotekehittelyä. Päädyin tällä kertaa tällaiseen ratkaisuun:
 |
|
Avaimet roikkuvatkin pussukan takana
|
 |
| niin kaunis ”nappi” |
Vuoriksi laitoin samansävyistä fleeceä, joka tuntuu tosi suloiselta, vaimentaa iskuja ja estää naarmuuntumisen.
Esitellessäni tämän tyttärelleni, näin heti naamastaan, ettei oikein miellytä. Vastauksena oli ”mummokangas”. No joo, valinta perustui etäisyyteen kädestä. Valitsin sen kankaan, joka oli kurkotteluetäisyydellä…
Ehkä seuraavaksi teenkin yksivärisestä pellavakankaasta, niin sopii paremmin asuihinkin. Sehän kuitenkin on tärkeää!
Niin monta juttua muhii tuolla pääkopassa, että muistankohan lainkaan kaikkia kirjoittaa. Eihän sentään samana päivänä voi kahta kirjoitusta julkaista, eihän?
Aurinko paistaa, hienoinen tuulenvire näyttää ilmaa viilentävän, joten ihana päivä tulossa. Toivon sinullekin oikein onnekasta fiilistä tähän tiistaipäivään!
Mervi