Toinen postaus tänään. Aikaisempi oli niin dundeellinen, että nyt vähän toisenlainen teksti hullunkurisine kuvineen! Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tunteenpurkaustani ja osoititte myötätuntoa!
Kun ruoanlaittajani saapui kotiin, saimme nauttia yhteisestä päivällisestä. Ei kylläkään mitään juhlallisia kattauksia eikä turhia krumeluureja. Keittiö muutenkin (minun jäljiltäni) kuin pommin jäljiltä. Ja. Joka ainut kerta, kun syömme, minä lapan ruokaa rinnuksille. Tänään laitoin ruokalapun kaulaani.
Tämän ruokalapun olen tehnyt omalle äidilleni lahjaksi. Laittaessani sen kaulaani huomasin, että siinä on vielä äiskän jäljiltä jotain sapuskaa…Tänään oli jo toinen äitienpäivä ilman äitiä, jonka elämän päätti ankean ankea Alzheimerin tauti, keuhkokuumeella höystettynä.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä Pakkahuoneella kahvilla ja maistelimme ihania juustokakkuja. Kun kaikki kolme ottaa erilaisen, niin jokainen saa maistaa kolmea erilaista herkkua – ja herkkua kyllä olikin! -Mervi-