Suosikkiblogieni lista on aika pitkä. Kun avaa Bloggerin listan, usein monessa blogissa on sama aihe: Hauskaa Vappua, Vihdoinkin kevät, Kevään ensimmäiset kukat…jne. Ja sitten kaikissa samantyyppiset kuvat. Yhtenä päivänä listani alkoi ”Saako äiti kyllästyä? ”, ”Kyllästyttää”… tuli vaan mieleen, että onkos nyt joku yleinen kevätväsymysaalto menossa.
Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!
 |
| Kevätkengistä tarttis pölyt pyyhkiä, jaksaiskohan tänään? |
Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani – olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin ”parisuhdekeskustelun” kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: ”Mikä on minun paras ominaisuuteni?” Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti – senhän voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa…
Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita – olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että ”koskakohan se ihminen tulee….” Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo…. Oikein hienoa Mervi!
Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.
Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:” Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!” Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ….minkähän sanan tuohon valitsisin….!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se ”pohjanoteeraus” jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.
En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?
 |
| Kohta tässä kukkii valtava hortensiapuska |
Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:” Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?” Ja arvatkaas mitä minä vastasin?
Pellavasydämen Mervi