Tunnustuksia on kiva saada. Jotkut tykkäävät blogistani, myös Niina blogista Sikses Kivoi.
Kiitos Niina tunnustuksesta! En tunne Niina – vai kuis on, Niina? Olemme kuitenkin samasta kaupungista ja Niinan blogissa näyttää olevan mielenkiintoisia käsitöitä ja paikkapaikoin tätä meidän ihanaa murretta! Tiedättekö muuten mitä tarkoittaa ”sikses kivoi”?
Ja sitten niihin, jotka eivät tykkää blogistani eivätkä minusta. En millään haluaisi tähän asiaan enää puuttua, eikä minun tietysti olisi pakkokaan, mutta teen sen kuitenkin. Sitten saan toivottavasti keskittyä ihan muihin asioihin.
Vaikka kommentin antajien tietokoneen pystyy jäljittämään, en ole nähnyt sitä tarpeelliseksi. Arvelen kuitenkin, että yksi näistä ilkeistä kommentoijista blogissani on entinen harjoittelijani. Tuon harjoittelijan kanssa kaikki sujui oikein mainiosti, kunnes kyseenalaistin hänen ilmoituksensä lomapäivästä. En siis kieltänyt, mutta kysyin, että mihin se perustuu. Minua on työvoimatoimistosta ohjeistettu, ettei harjoittelijalla niitä ole. Tästä suivaantuneena tyttö antoi kuulua ”mitä kuuluu ja kuka käskee” ja kaikki onkin sen jälkeen mennyt pieleen. Tuli lisää ja lisää ikäviä asioita. En ikimaailmassa olisi uskonut mihin niin kiltti tyttö pystyy…
Nyt nämä tarinat minusta (olen orjapiiskuri jne…) kuulemma kiertävät kaupungilla. No piirit lienevät kylläkin kovin pienet ja minulle merkityksettömät. Tätä tarkoittanee kommentti ”Kieltämättä aika paljon ihmisillä on sinua vastaan, joten eivät kai he kaikki voi olla väärässä ja katsoa tarinoita vain omien silmälasiensa läpi ja puhetta on torinkulmat täynnä”.
Missään tapauksessa en väitä itse olevani virheetön, olen tehnyt virheitä ja toivottavasti myös niistä oppinut. Sitä en kyllä ansaitse, että em. tyttönen ”uhkailee” pommilla putiikkini kulmilla. Tai no, oikeasti hän kirjoitti, ettei olisi pahoillaan, jos pommi räjähtäisi…
Kerroin tämän siksi, kun joku epäili kommentissaan, että liekö ilkeilijöillä jotain muutakin tietoa minusta, kuin vain se, mikä blogista välittyy. Vastaus on siis, että jollakin on omakohtaista kokemusta ja toisilla kuulopuheita. Sitten on niitä, jotka tekstin muodollisesta erilaisuudesta (teksti on fiksua, mutta ilkeilevää) päätellen eivät voi olla tätä porukkaa ja sellaisia, joita nimestä päätellen en ole koskaan tavannut tai ollut missään tekemisissä.
Riittäiskö?
Tänään tuli mieleeni, että tiputtaakohan joku blogini pois ”suosikkiblogi”- listauksestaan? En haluaisi pitää tällaista blogia, tämä ei edesauta yhtään mitään; ei minua, ei yritystäni, ei lukijoita, ei ketään eikä mitään. Ja nyt se loppuukin! Tästedes en julkaise yhtään ilkeilevää kommenttia. Asiallista kritiikkiä otan edelleen mielelläni vastaan ja kehuja silloin, kun ne ovat ”välttämättömiä”.
Aasinsillalla saan liitettyä tähän yhden kuvankin. Eilen yksi asiakas kommentoi asuani. Se on kuulemma liian avoin, tissit näkyy, jos kumartelen. Tällainen asu siis.
 |
| Töiden jälkeen vähän uuvahtaneena |
Olin tietysti ensin vähän hämmentynyt, mutta en yhtään loukkaantunut. Olisin VOINUT loukkaantua, mutta tässä tapauksessa sanoja oli jokseenkin tuttu, vakioasiakas, vanhempi naishenkilö ja ennenkaikkea
TIEDÄN HÄNEN SUHTAUTUVAN MINUUN MYÖNTEISESTI – AJATTELEVAN MINUN PARASTANI.
Tänään sitten yritin pitää huivia kaulassa, mutta ei siitä mitään tullut – oli niin hiki ja ahistavaa. Tyttäreni otti kuvan tänään – kukaan ei sentään sanonut, että hiukseni ovat huonosti. Tänään ne olivat. Viime viikolla sisareni ehdotti, että koittaisin tulla toimeen ilman permanenttia, sillä se vanhentaa! En loukkaantunut siitäkään, sillä hänkin ajattelee minua lähtökohtaisesti myönteisesti. Paras kaverini!
Kiitos neuvoista, myötätunnosta ja tsemppauksesta! Toivottavasti saan edelleen paljon kommentteja. Käyn kaikki ensin läpi ja jätän hyväksymättä ne, joiden kirjoittaja ei ajattele minusta edes vähän myönteisesti.
Lohduttavaa on se, että onneksi elämässäni on hiukan muutakin kuin tämä blogi, niiin tärkeäksi kuin se onkin tullut! Iloitsen monista teistä lukijoista, jotka kommentoitte kohteliaasti ja iloitsen ihanista live-asiakkaistani, joiden kanssa viihdyn putiikissa ja iloitsen läheisistä ihmisistä, jotka lohduttavat silloin, kun itkettää…
Pellavasydämen Mervi
ps. huomenna näytän kuvia uusista tuotteista ja ehkä valotan jo hiukan ensi viikkoakin, se on speciaali…
Tunnustuksia on kiva saada. Jotkut tykkäävät blogistani, myös Niina blogista Sikses Kivoi.