Pitkä pohdinta käsityön laadusta ja vähän arvostuksestakin

Keskustelimme tänään putiikissa  – minä ja pikku-Mervi – käsityön laadusta.

Jotta käsitöitä alettaisiin arvostaa, pitäisi tekijöiden ensin arvostaa omaa työtään  niin, että hinnoittelevat valmistamansa työt kunnollisesti. Ettei myytäisi ”lankojen hinnalla” ”kunhan on jotain tekemistä” ”eihän nämä nyt oikein mitään ole…” jne.

Pysähdyin miettimään tätä ajatusta yhden saamani kommentin jälkeen. On ero käsityöllä ja käsityöllä.

Hinta-laatu-suhde
Mitä se tarkoittaa?

– huonolaatuiselle riittää halpa hinta?
– halpa hinta tarkoittaa huonoa laatua?
– laadukkaasta kannattaa maksaa enemmän?

– kallis tarkoittaa aina huippulaatua?

mitä sitten jos
– laadukas tuote maksaa vähän (mikä on syynä?)

– kallis tuote osoittautuukin huonolaatuiseksi (kuka on syyllinen?)

Pitelin käsissäni tuotetta, joka oli käsityötä. Huonolaatuista. Materiaalit olivat hyvät, mutta työn jälki kehno. Siitä tulee väistämättä paha mieli. Miksi tekijä suostuu päästämään käsistään huolimattomasti tehdyn tuotteen?
– Liian kova kiire? Onko pomo hoputtamassa vai laittaako yrittäjä itse itselleen liian suuret urakat? Lupaa enemmän kuin ehtii tekemään?
– Taito ei vain riitä? Maanantai-kappale? Harjoittelu-kappale?

Tuota käsityön tulosta käännellessäni ja väännellessäni kyllä ajattelin sitäkin, että ehkä ”tavallinen ostaja” ei edes huomaa niitä virheitä, joihin minä kiinnitän huomioni? Kun itsekin tekee, on ehkä liian kriittinen?

Kolmanneksi jouduin miettimään omien tuotteideni työnjälkeä?
– asiakkailtani ja työtovereiltani olen kuullut, että teen kunnollista ja huolellista työtä – imarteluako?
– sisareni = mentorini / konsulttini / asiantuntijani kylläkin on varovaisesti joskus näyttänyt einiinvimpanpäälle     tehtyä työtä ja huomauttanut siitä.
– Löydän kyllä itseni välillä hutiloimasta ja myös purkamassa.

Nyppyjä, nyppyjä, nyppyjä…

Kannattaako käyttää esim. 8 tuntia neuloakseen sukat, jos ne ovat ensimmästen käyttökertojen jälkeen tuollaiset? Taitaa pitää vanha  sananparsi paikkansa ”Ei kannata köyhän huonoa ostaa!” Jos haluaa hyvät ja kauan kestävät sukat ja kun joutuu niiden valmistamiseen käyttämään kohtuulliesen paljon aikaa, eikö kannattaisi ostaa laadukasta lankaa? Laadukas lanka maksaa, jolloin valmiit sukat ovat myös hintavammat.

Eli ympyrä sulkeutuu:
Jos käsinkudotut sukat ovat hintavat, asiakkaalla on oikeus edellyttää, että ne ovat laadukkaat, kestävät, nyppyyntymättömät, lämpimät jne.
Miksi asiakas ostaisi selkeästi halvat sukat?  Mutta jos hän haluaa lähettää vaikka ulkomailla asuvalle sukulaiselleen kotimaiset hyvä villasukat, hän on valmis maksamaan niistä kunnon hinnan, jos voi olla varma, että niitä ei tarvitse hävetä.