Kihlajaisten vuosipäivänä kirjoitin muistamisesta (klik) ja vähän taisin harmitella, kun mies ei muista yhteisiä tapahtumia. Pilkka osui omaan nilkkaan. Sisareni kommentoi kirjoitustani ja muistutteli OIKEISTA PÄIVÄMÄÄRISTÄ.
Olin siis muistanut, tai huolimattomasti kirjoittanut, noiden tärkeiden tapahtumien vuodet pieleen.
Kihloihin menimme 3.1.1977 ( eikä siis vuonna -76)
Häitä vietettiin 15.4.1978 (eikä siis -77)
Ylioppilaskuvassa olin jo rouva, enkä vain kihloissa.
Että se siitä muistamisesta!
Nuoruudessani saatoin 100%:n varmuudella kertoa jonkun tapahtuman tai keskustelun, miten se eteni. Nyt täytyy kaikkeen sanomaansa muistaa lisätä ”ehkä oli niin, ehkä ei…”
Tämä muistamisasia on itselleni arka, sillä äitini kuoli toista vuotta sitten Alzheimerin tautiin, tai keuhkokuume kai se kuolinsyy oli. Nyt näyttää siltä, että koko suku kärsii eriasteisesta dementiasta, vanhemmista nuorempiin ulottuen. Itse olen käynyt muistitesteissä (saanut erittäin hyvät tulokset) kuvauttanut pääni (kyllä, siellä oli muutakin kuin tyhjää) ja saanut lääkärin lausunnon, jossa dementia oli poissuljettu. Sen sijaan huonomuistisuus saattaa johtua stressistä, kirjoitti lääkäri.
Tällaisessa blogissa tuollaiset virheet ”eivät tee suvea ei talvea”, mutta viime aikoina on jonkun verran pohdittu sitä, että voiko media keksiä juttuja. Muistatteko enkeli-Elisan tapauksen? Jouluna spekuloitiin pikku-Neean kirjeellä joulupukille. Jos tuo juttu kiinnostaa, käypä lukaisemassa mielenkiintoista blogia Ei oo totta.
Kyllä meidän lukijoiden täytyy voida luottaa siihen, että esim. sanomalehdessä kirjoitettu juttu on tarkistettu, tarkistettu ja tarkistettu. Virhe voi olla pieni, mutta se saa epäilemään, onko muukaan asia oikein.
 |
| Kaupankäyntiä ennenvanhaan. Kuva: Uudenkaupungin Museon facebook-sivuilta. |
Appropoo….tänään tuli asiakkaakseni vanha miesopettaja vaihtamaan joululahjaksi saamiaan villasukkia pienempään kokoon. Sattui olemaan juuri sopivasti hiljainen hetki, hän istui keinutuoliin ja avasi sanaisen arkkunsa. Voi ihmetys, mikä muisti! Päivälleen hän kertoi tapahtumia esim. vuodelta -43 tai sodan jälkeen tai 1800-luvulta. Etupäässä juttelimme enstisajan liikkeistä, joita tässäkin pikkukaupungissa on aikoinaan ollut paljon. Esim. hattukauppoja oli monta, nyt ei yhtään. Mies kertoi tarinaansa tyyliin ”Alinenkatu 26 osoitteessa oli silloin kauppias A:n liike ”paita ja lakki”, niin tämä kauppias oli muuten sitä samaa sukua….. ja näin tarina rönsyili sinne ja tänne. Mutta minua ihmetytti se valtava määrä pikkutarkkaa tietoa, mikä hänellä oli muistissaan.
 |
| Joskus sitä on markkinoitu näinkin? Kuva: Uudenkaupungin Museo |
Oli niin kiva päivä tänään putiikissa. Paljon keskustelua ja hiukan käsityöideoita ja sitä ikkunan somistusta. Voi että se on kivaa puuhaa. Aika loppui kesken, enkä saanut otettua kunnon kuvaa siitä puolivalmiistakaan ikkunasta. Ikkunaa on tosi vaikea kuvata, mutta yritän toisen kerran.
Pellavasydämen Mervi