Toiset ovat jo ”päässeet joulusta” mutta minäpä vielä kerron miten meillä joulua valmisteltiin. Itse olin putiikissa vielä sunnuntainakin, enkä ihan yksin joutunut olemaankaan. Mattimyöhäiset vielä lahjoja etsiskelivät. Yksikin mummo oli lähtenyt ostoksille, kun oli saanut poikansa kyytiin. Lapsenlapselle ostettiin mollamaija.
Tämä oli juuri se mollamaija, josta jouduin muistuttamaan, että sille pitää vaihtaa silmät jos tulee leikkiin. Mummo valitti, ettei hän kyllä näe ommella silmiä, joten lupasin ne vaihtaa vielä ennen liikkeen sulkemista. Kun vielä vetäisin varmuuden vuoksi helmisilmistä, ne lähtivät kyllä yhdellä nykäisyllä irti! Harmittaa, että joku tuollaisia edes tekee, kun on päivänselvää, että eivät leikissä kestä. No, olisin minä tietysti voinut ne ajan kanssa vaihtaa jo aiemmin, kun asian kyllä tiedostin!
Aattona en enää ollut kaupassa. Muistutin itselleni aikaisempia vuosia, että aattona ei enää ketään käy tällaisessa pikkuliikkeessä. Meillä alettiin siis jouluvalmistelut. Ei vaiskaan -tytär on koko viikon niitä tehnyt: leiponut ja siivonnut. Suurin homma oli varmaankin äitin tavaroitten raivaamisessa. (Ne työnnettiin minun työhuoneeseeni ja ovi kiinni)
 |
Olen joulun jälkeen etsinyt tälle piparkakkutalolle lasikupua, mutta meidän kaupungista ei kyllä sopivaa löydy. Ikeassa näyttäisi yksi tarpeeksi iso olevan, mutta sinnehän MINÄ en lähde keppeineni!
 |
|||||||||
| Pölyjen pyyhkimistä |
 |
|
| Miehen vastuulla on kuusi kynttilöihin asti |
Tunsin itseni täysin turhakkeeksi näissä valmisteluissa. En pysty, en kykene. Mutta kaikki tuli tehtyä. Toisaalta se on helppoa, koska tyttäreni mielestä kaikki pitää olla kuten aina ennenkin pienintä yksityiskohtaa myöten. Helpoimmin se käy niin, että hän myös toteuttaa. Kuusen koristelunkin hän suoritti tänä jouluna aivan yksin. Yleensä minä olen ollut avustamassa, mutta nyt ei sekään onnistunut. Saipa tyttö koristella juuri mieleisekseen ja hieno siitä tulikin! Kuva on näköjään vielä ottamatta, mutta ei hätää….meillä kuusi on vähintään loppiaiseen asti.
Meillä kotona ei tontut jouluun kuuluneet. Eikä juuri mitään muutakaan punaista. Onhan se hyvä itseäänkin muistuttaa joulun perimmäisestä tarkoituksesta. Minun jouluni näyttää kyllä vuosi vuodelta yhä enemmän kaupallistuvan. Pellavasydän vie sydämeni, ajatukseni, aikani ja tarmoni viimeiseen pisaraan asti.
No, nyt olen 6 päivää etupäässä nukkunut ja hiukan tehnyt käsitöitä telkkaria katsellessani. Ajatuskin on lähtenyt lentämään, eikä se ole ollut yhtään kivaa…mutta siitä joku toinen kerta.
Mervi