Koko joulu on vielä kertomatta, mutta hyppään tässä kohtaa sen yli – palaan siihen kyllä…. Sen sijaan kerron tämän päivän yllätyksestä. Se ei ollut mukava.
Heräsin puolen päivän aikaan. Juu-u, olen nukkunut ilmeistä univelkaani pois. Nukkuisin aina, aina ja aina. No mutta siis, heräsin ja muistin, että kännykkäni on mennyt pois päältä ja minullahan on putiikin ovessa lappu, että olen lomalla, mutta että minulle voi soittaa.
Sydämellinen kiitos asiakkailleni kuluneesta vuodesta!
Loppuvuoden Pellavasydän pitää lomaa…
ke 2.1. 10 – 17
to ja pe 11 – 17
la 10 – 13
Toki, jos sinulla on työ kesken ja tarvikkeet loppu
– tai jotain muuta – tulen mielelläni avaamaan oven.
Mervi p. 050 – 3283265
Lähdin siis hakemaan kännykkääni, se oli takin taskussa ja pimeänä. Avattuani huomasin, että 8 puhelua on tullut. Soitin ensimmäiseen numeroon, toiseen ja kolmanteen ja pikkuhiljaa alkoi tapahtumat selvetä.
Olin käynyt Tapaninpäivän illalla laittamassa em. ilmoituksen aukioloajoista putiikin oveen ja jättänyt oven huolimattomasti kiinni – tai siis auki. Ovi on tosi tiukka ja hankala avata ja lukita ja välillä se tuntuu olevan lukossa vaikka onkin auki. Sen kanssa täytyy siis olla tarkkana. No, se oli kaikesta päätellen jäänyt auki.
Aamulla kävin lääkärissä ja ajoin kaupan ohi, silloin kaikki näytti hyvältä. Puolen päivän aikaan oli käynyt joku ja tietysti ”rynkyttänyt” ovea, vaikka lapussa sanotaankin, että kauppa on kiinni. Jännä juttu muuten, noin siinä yleensä käy. Usein kun maanantaisin on kauppa kiinni, asiakkaat tulevat tiistaina kertomaan, että ovat olleet oven takana ovea koittamassa. Ensin koitetaan ovea ja sitten vasta huomataan lappu….
Noh, ihan varmasti ei kukaan tiedä, kuinka monta asiakasta siellä on käynyt, mutta ainakin kaksi. Nämä olivat kiertäneet kaupan ja kun totesivat sen tyhjäksi (ja pimeäksi) olivat menneet huolissaan naapurikauppiaalle valittamaan. Tämä oli sitten toisen kanssa kiertänyt myös koko liikkeen. Hän oli pelännyt, että jos Pirkko-myyjäni, joka on vähän iäkkäämpi, on saanut jonkun kohtauksen. No, kun ei mitään selvinnyt, tämä kauppias oli soittanut huoltomiehelle, mutta tällä ei ole avaimia putiikkiini. Niin ja nämä asiakkaat olivat yrittäneet soittaa myös minulle, mutta kun se kännykkä….
On se hyvä, kun näin pienessä kaupungissa aina joku tuntee jonkun, joka sitten taas tietää…. loppujen lopuksi yrittäjäkollega/sukulainen oli yrittänyt soittaa minulle ja miehelleni, joka ei tietysti myöskään vastannut puhelimeensa (niinkuin aika usein käykin…) mutta hänpä osasi soittaa tälle Pirkolle. Pirkko sitten kävi sulkemassa kaupan ja oli samalla tarkistanut, että KASSASSA OLI RAHAA. Varashan olisi vienyt kaikki. Vielä piti Pirkon olla huolissaan, että mitä minulle on tapahtunut, kun en vastaa. Vasta illalla siis putiikin ovet lukittiin ja vasta tänä aamuna kaikki saivat rauhan, kun palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.
Mitä tästä opittiin? Kännykkä pitää olla AINA mukana ja latauksessa – myös lomalla! Ovi pitää tarkistaa vielä tarkemmin. Minulla on kauhuskenaario (nyt olen sen jo melkein unohtanut) että aamulla tulen kauppaan, siellä on ovet auki ja kansaa oven ympärillä. No, nyt se melkein toteutui.
Vara-avain on syytä olla jossain lähistöllä, jos jotain oikein kamalaa tapahtuisi, vesivahinko, tulipalo tms.
Kaikesta tästä huolimatta aion jatkaa lomaani. Ehkä olen saanut univelat jo pois ja voin ryhtyä jotain tekemään, mutta en vielä tänään. Vasta uudenvuoden jälkeen 2.1. menen putiikkiin kuuntelemaan kuinka moni on käynyt ja turhautunut, kun ei ole päässyt asioitaan toimittamaan….
Mervi
Lisään tähän kuvia, jotka eivät millään tavalla liity mihinkään. Sattumanvaraisia otoksia, joita ehkä en ole vielä esitellyt?
