Tässä tulee hutasten tehty juttu. Eipä silti, kuvatkin on hutasten otettu. Mutta se ei tarkoita, että aliarvioisin lukijoitani – päinvastoin. Vaikka on ihan hirrrrrrmuisten kova kiire, halusin nämä kuvat teille näyttää.
Tallinnan Käsityömessuista (eli Martin Markkinat) olenkin jo monta juttua kirjoittanut. Tässä viimeiset kuvat. Nyt niistä käsitöistä, joita reissulla ostin. Tulevat kaikki myyntiin Pellavasydän-puodissani. Kuvaamatta jäi Karnaluksin ostokset, mutta ne nyt on tylsiä: lankaa, nauhaa, nyöriä ja sensemmoista…
Tässä oikein perinteistä virolaista käsityötä – voiveitsiä eri puulajeista. Tuo koristelu tekee näistä erityisen kauniita.
Nämä käsintehdyt puulelut olivat niin halpoja, että näitä oli pakko ostaa paljon. Olin valikoinut jo kasan erilleen ja sanoin myyjälle ”ottavani nämä”. Myyjä luuli että ne viimeiset ja alkoi laittaa muita takasin paikoilleen. Ilmeensä oli hauska, kun sanoin:” Älä niitä nyt pois laita, kun minä ostan ne” ja hän ihmettelemään, että ”kaikkiko?”. No, ei tietysti KAIKKI mitä hänellä oli mutta iso kassillinen kuitenkin.
Näiden nukkien tekijän kuvan julkaisinkin jo aiemmin. Rakkaudella tehdyt mollamaijat kolmessa koossa. Tuossa etualalla on jonkun koulun oppilaiden keramiikasta tekemiä nappeja. Niistä täytyy sanoa, että ”ovat niin rumia, että alkavat jo olla kauniita”.
Nämä hartiahuivit ovat myös jonkun koulun oppilastöitä. Harmi, etten ottanut kuvaa siitä, miten hyvin nämä on nimikoitu. Huivin päähän on ommeltu pieni kangastilkku, jossa lukee tekijän nimi ja taisi olla se koulukin mainittuna?
Tässä pellavapussukassa kiinnitin huomiota tuohon kiinnityssysteemiin. Aikas helppo ja kätevä ainakin sellaisessa käytössä, jos ei jatkuvasti avata ja suljeta.
Tässä on taas tyypillinen virolainen tuote. Kangaspuissa harvaan kudottu pellavaliina. Värit näissä on kauniita, en tullut kysyneeksi onko esim. kasvivärjätty. Jotenkin sellaisia rauhallisia ja luonnonläheisiä värejä.
Seuraavat tuotteet eivät ole messuilta, vaan yhdeltä vakkarimyyjältäni. Hänen luonaan käyn jokaisella Tallinnan reissulla. Pikkuruisessa kojussaan tämä ikäiseni nainen myy omia ja äitinsä kutomia tuotteita.
Nämäkin hauskat ”elikot” hän on itse neulahuovuttanut. Kissa ja pupu ovat niin kutsuvan näköisiä…
Käsin huovutettuja rintaneula-kukkia ostin pussillisen myös. Pikkujoulujen pikkumustaan kiinnitettynä iloinen väriläiskä.
Tämä vauvan neulottu pitsihaalari on 100% villaa – vironvillaa varmaankin? Settiin kuuluu myös pikkutossut ja tuo haalari on hupullinen. Isotöinen, mutta hinnaltaan edullinen.
Tämän neulesetin lanka on keinokuitua, mutta niiiiin suloisen pehmeä.
Ei tällaisia vauvan tossujakaan ihan hetkessä neulota ja kuitenkin hinta aivan minimaalinen. Koskaan ei tulisi mieleenikään tinkiä muutenkin alhaisista hinnoista, mutta joka kerta tämä myyjä antaa reilut alennukset. Melkein hävettää.
Tänä aamuna heräsin puhelimensoittoon. Naapurikunnasta soitettiin ja kysyttiin tulenko pitämään kansalaisopiston kurssia keväällä. Saan itse ehdottaa, mitä siellä tehtäisiin ja kuinka monta kertaa kokoonnutaan… Asia vaan pitää päättää tänäään! Taas tulee kiireinen päivä. Lonkkaleikkauksen tehnyt lääkärini soittaa myös tänään ja olen vähän hermostunut. Yritän pitää pääni kylmänä ja vaatia jatkotutkimuksia ja toimenpiteitä, että tuosta jalasta tuli kunnollinen. Olen kyllästynyt kulkemaan kepeillä.
Illalla menen kahden illan kurssille, jossa opetetaan kotisivujen tekemistä ilmaisilla työkaluilla (ei taida olla ihan ammattimainen termi) No, toivottavasti opin jotain. Yleensä en.
Pellavasydämen Mervi
Niin, kovasti kiitoksia myötätuntoisista kommenteistanne!