Paluu arkeen

Eilen olin Tampereen käsityömessuilla – en osaa sanoa, mitä mieltä olen. Reissu oli toisaalta kiva, mutta toisaalta äärettömän raskas. Linja-autolla oli helppo mennä ja tulla, kun kaikki oli valmiiksi järjestetty.

Sain hyvää palvelua. Liian myöhään lauantai-iltana lähetin messuille sähköpostia kysellen pyörätuolin lainattavuutta. Linja-autossa, matkalla messuille, minulle soitettiin ja kerrottiin, että vaatesäilytyksestä voi lainata kolmea pyörätuolia. Niitä ei kylläkään voi varata, joten niitä joko on tai ei ole. No oli.
ihmiset,naiset,pyörätuolit,vammat

Ensimmäisen salin (A-sali) kelasin pyörätuolilla. En siis päässyt kaikkia kojuja ihan läheltä katsomaan, mutta mielenkiintoisemmat toki. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä ja yleensä sain hyvin tietä. Salin lattia oli paikka paikoin hirvittävän raskasta materiaalia kelata, joten kädet olivat rakoilla ja lihakset kipeinä. Niinpä toisen (C-sali) kiersin pystyasennossa keppien kanssa. Tuli hiki ja väsy.

Jonkun verran tein löytöjä. Täällähän on valokuvaus kielletty, joten yhtään kuvaa ei ole näyttää. Toki olisin voinut kotiinpaluusta ottaa kuvan, jossa olen nääntyneenä isojen paperikassien kanssa. Vielä on muuten edellisen viikonlopun Tallinnan käsityömessujen jälkeenkin ostokset purkamatta – ja kuvaamatta.

Tänään aloitin päiväni fysioterapiassa. Jumppari totesi, ettei hän ymmärrä mikä on vialla, eikä osaa antaa ohjeita. Tilaan siis ajan leikanneelta lääkäriltä ja ihmettelen hänelle, miten voisin oppia kävelemään ilman keppejä. Saas nähdä.

Jouluompeluksia jatketaan koko viikko ja toivottavasti nyt edes jotain saataisiin kasaan. Ensi sunnuntaina on Uudenkaupungin joulunavaus ja kaikki pitäisi olla valmiina. Epäilen, ettei ole.

Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top