Tallinnan reissun esittelyjen lomassa kerron ahaa-elämykseni.
Kuinka monella mahtaakaan olla nurkissaan tällainen vehje? Itsekin löysin tuon jostain kierrätyskeskuksesta hylättynä. Nyt se on vuosia pyörinyt nurkissa. Alunperinkin huomasin, että siitä puuttuu muutama tuollainen ”rima” ja niitä yhdistävät narut ovat osittain poikki tai puuttuvat. Käyttökelvoton siis. Pölyttyköön…
Eilen illalla piti saada äkkiä paperinaruvyyhti kerälle ja miehellä näytti olevan muuta hommaa, joten en kehdannut mennä kinumaan. Toivorikkaana pystytin siis tämän häkkyrän keittiön pöydälle.
Ihan pienellä fiksauksella sitä tuli käyttökelpoinen. Ei näköjään haittaa, vaikka jokunen rima puuttuukin.
En tiedä, mistä hyvästä tuollainen kimppu ruusuja minulle eilen ojennettiin. Siinä ne tököttää tyylikkäästi kaiken muun arkisen roinan ympäröimänä.
Sen takia tuli kiire tuon kerimisen kanssa, kun tänään on kurssi. Eilen yksi asiakas kävi (pyynnöstäni) näyttämässä tuosta leveämmästä paperinauhasta tekemäänsä valokranssia. Me olemme tehneet tähän mennessä vain ihan ohuesta langasta (1,65) ja vähän paksummasta narusta (0,80). Illalla sitten kympin uutisten aikaan aloitin neulomisen ja sain kuin sainkin valmiiksi ennen nukkumaanmenoa – no se kyllä sitten vähän venähti…
Tänään on siis Taivassalossa paperinaru kurssi ja nyt saan siis esitellä kolme erilaista kranssia. Kurssille on ilmoittautunut 15 innokasta oppijaa, joten tohinaa riittää. Päivästä tulee pitkä: ensin putiikissa ja sitten ajaminen naapurikuntaan ja sen päälle kurssi. Illalla myöhään paluu kotiin ja huomenna taas putiikkiin. Mutta kivaa.