…tiedä häntä, tuleeko mitään valtausta, mutta yritystä kuitenkin!
Uudenkaupungin ”vaatekauppiaat” pitävät joka vuosi pari kertaa halpamyynnin paikallisella työväentalolla. Nyt minuakin pyydettiin mukaan, mutta tällä kertaa mennäänkin merta edemmäs kalaan. Naapurikuntaan, Taivassaloon. Pieni maalaispitäjä, jonne on täältä matkaa vähän yli 30 km.
Tänään siis teimme listaa mukaan otettavista tavaroista, keräsimme ja tungimme kassit täyteen kangasta ja lankaa, kudetta ja muuta tarviketta. Auto tulikin ääriään myöten täyteen – noin niinkuin naisellisesti pakattuna.
Meidän osuutemme on siis täysin poikkeus muista. Emme myy poistoja, vaan päinvastoin uutuuksia. Päätin pitää linjan selvänä – vain pieni otos. Vain käsityötarvikkeita. Mukaan otimme tarvikkeet valoryijyn ja -kranssin tekemiseen, röyhelöhuivilankoja ja muutama muukin uutuuslanka, jotka tulivat viime viikolla. Vain muutamaa väriä trikookudetta ja hiukan virkattuja koreja, lähinnä malliksi. Yksi virkattu juhannusruusumatto malliksi. Metallisia isoja virkkuukoukkuja.
Pientä lipsumista tapahtui juuri viedessämme tavarat autoon – jos kuitenkin vähän hattujakin…
Sitten tarvitaan peilikin.
Huomenaamulla starttaamme siis Taivassaloon ja jätämme Pirkon pitämään putiikkia pystyssä. Hyvinhän Pirkko homman hoitaakin ja samalla tulevat lankahyllyt järjestettyä, luulenpa.
Tällaisen röyhelöhuivin tein malliksi uutuuslangoista. Pilkahdus auringonpaisteesta – siihen siis kuvaamaan….
Saapas nähdä, miten meillä onnistuu huominen päivä, se ratkaisee aika paljon sen, viitsiikö vastaisuudessa nähdä moista vaivaa.
(Tämä juttu on ajastettu – kirjoitettu juuri ja juuri keskiviikon puolella, mutta julkaistu torstaiaamulla)