Aikoinaan kun aloitin putiikin pidon ja haalin rekvisiittaa – hyllyjä, kaappeja ym. – kävimme isäni kanssa myös äidin kotimökin navetan ylisillä. Sieltä löytyi vanha puusaavi, veivattava kirnu ja muutama pöytä. Kun niitä ihastelin, ihmetteli isäni: ”Minkä MUSEON sää siitä oikein meinaat tehdä?”
Ei vanha ihminen ymmärrä kuluneiden käyttöesineiden kauneutta, eikä edes arvoa, joka niillä nykyisin on. Hänen mielestään ne on täysin poltettavaa tai korkeintaan työkalujen säilytykseen sopivia, jos ovat sitäkään…
Muistan oikein hyvin keittiön sisustuksen, joka mökissä oli mamman eläessä. Nyt ne kaikki ihanat vanhat esineet on korvattu kotoa hylätyillä kamalilla 70-luvun kalusteilla tai muuten ympäristöönsä sopimattomilla. Ei miellytä minun silmääni ollenkaan.
Tällainen ihana lipasto oli silloin ennen vanhaan tuvassa – siis tuo alaosa:
Lipasto on oikein huonossa kunnossa ja pähkäilenkin sen kanssa, että mitä tehdä…vienkö sen korjattavaksi vai annanko kuitenkin olla noinaan? Toinen ulkosivu on jätetty maalaamatta, samoin päällinen, koska siinä on ollut päällä vielä toinen kaappi. Sisäosat on maalattu erittäin huonosti, mutta ne peitimme kankaalla. Tuo väri jakaa mielipiteet aivaN selvästi; toiset tykkää kovin ja toisten mielestä se on hirveän ruma väri.
Minun pitäisi mennä sinne mökille katsomaan tuon lipaston kaveria, sitä yläosaa. Jos se on hiukankin kelvollisessa kunnossa, niin otan sen myös tuohon päälle.
Huomaattehan tuon keinutuolin tuossa vieressä! Siinä onkin aikas kiva keinutella ja lepuutella jalkojaan. Se minun että asiakkaiden.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun päänsärky on helpottanut. Lähdemme käymään isäni luona, hänen 76-vuotissynttäreillään. Sitten on loppupäivä työtä, mutta telkkarin ääressä. Kauppaan tupsahti kovasti iso laatikko, jota en ollut ollenkaan odottanut. Sisältä paljastui hirveästi lankoja, jotka olin tilannut niin kauan sitten, että olin jo unohtanut. Tottakai niitä täytyy kokeilla!
Huomiseen!
Mervi