Taisin jo päättää, ettei enää farkkukasseja, mutta ehei, vielä ainakin yksi. Mutta sitä ennen ompelin ”välityönä” kissakassin. Löysin kierrätyskeskuksen ilmaistavaroista jonkun tekemän kanavatyön. Siitä on ehkä pitänyt tulla tyyny, mutta työ on jäänyt kesken. Minä näin sen kassina. Nämä molemmat, kissakassi ja jumppakassi syntyivät parissa tunnissa. Valitsin toisen puolen kankaaksi samaa sävymaailmaa olevan puuvillakankaan. Ps. […]
Kissakassi ja jumppakassi Lue lisää »
Jo vuoden verran olen haaveillut satiinisesta leopardikuvioisesta hameesta, jonka yhdistäisin muhkeaan pörröpuseroon. Sellaista hametta vaan ei löytynyt viime talvena eikä edelleenkään. En haluaisi ruskeaa, vaan siniharmaakuviollisen. Mistään ei löydy oikeaa kokoa, eikä edes kangasta, josta olisin itse ommellut sopivan hameen. Nyt kun etsin tähän kuvaa siitä, mitä tarkoitan, en sellaista löydä – että mistähän tuo
Ei nyt ihan onnistunut muutostyö Lue lisää »
Osallistun teams-kursseille ja käytän tällaisia vanhoja kuulokkeita. Nyt ihmettelin, miksi mun poski oli täynnä mustaa nöyhtää. Tajusin, että tuo superlonpehmuste oli alkanut murentua. Siispä toimeen, pitää saada kuulokkeille uusi suojus. Aioin tehdä sen ompelemalla kankaasta, kunnes avustaja-Nina heitti paljon paremman idean. Se kannattaa tehdä virkkaamalla. Totta! Otin lähinnä olevan langanlopun ja aloitin. Ilman kummempaa suunnitelmaa.
Kuulokkeille uusi suojus Lue lisää »
Olen hurahtanut tilkkutöihin. Sama juttu kuin isoäidinneliöiden kanssa. Löysin hyvän kaavan ja sillä sitten surauttelen takkeja – vaikken yhtään uutta takkia tarvitsisi. Viime kesänä tein ”pienesti” farkkutilkkutöitä. Nämä minun tilkkutyöni ovat varsin vaatimattomia, sellaisia perusjuttuja. Täällä esittelin pitkän takin, jossa tilkutkin oli isompia. Nyt syntyi lyhyt farkkutakki tilkuista. Tämän takin tilkut on 10 cm. Jos
Lyhyt farkkutakki tilkuista Lue lisää »
Siis tilkkutakki, ei tilkkutäkki. En ole ollenkaan tilkkutöiden fani, mutta kiihtyvä diy-innostukseni sai minut innostumaan myös tilkuista. Päätin tehdä farkuista syystakin. Tai sellaisen välikausitakin. Farkkuja oli kertynyt niin paljon, että arvelin materiaalin riittävän – ja niin syntyi pitkä tilkkutakki. Olen ompelussani – silloin kun itselleni teen – hyvin spontaani. En juurikaan suunnittele, ellei oteta lukuun
Jokin innostus on taas vallannut mieleni. Tällä kertaa se pakottaa tuunaamaan takkeja. Tässä esittelen kolmannen takin muutostyön. Aiemmat: kravattiselkä ja punainen pitsihörhelys. Nyt on vuorossa sinisen miesten takin tuunaus. Tämä sininen takki näytti kierrätyskeskuksen tangossa ihan ”minulta”. Sen kangas on hennosti raidallinen. Koko oli lähestulkoon minulle sopiva, mutta halusin siitä omanlaiseni. Siis ei kun taas
Sinisen miesten takin tuunaus Lue lisää »
No nyt! Tulipa ihana lopputulos. Melkein koko päivän sitä ahersinkin, mutta sain sellaisen, kuin olin mielessäni kehitellytkin. Kierrätyskeskuksen ilmaisen mokkanahkajäljitelmä-takin tuunaus kannatti. Takissa ei ole vuorta. Koko on 42, joten se on pieni minun 48 kokoiselle vartalolleni. Mutta eipä ole pieni enää, vaan juuri oikean kokoinen! Käyköhän tässä niin, kuin minun käsitöitteni kanssa yleensäkin, että
Punaisen jakun tuunaus Lue lisää »
Jos jonkun asian saa päähänsä ja sitä alkaa kehitellä, voi olla vaikea luovuttaa ennen kuin on edes kokeillut. Tämä projekti lähti siitä, että olin tuonut kierrätyskeskuksesta miesten takin ajatuksella, että käytän sen kangasta toisessa takkiprojektissa. Sitten satuin kokeilemaan takkia päälleni ja totesin, että on melkein sopiva. Ja siitä se sitten lähti, tuunaus. Koska kyseessä on
Miesten takin tuunaus itselle Lue lisää »
Kärsin aika ajoin ”kiltin tytön syndroomasta”. En aina osaa sanoa ei, kun pitäisi. Silloin tällöin puotiini tulee asiakas tarjoamaan työtä, jonkalaista en ole ikinä tehnyt. On toki haastavaa ja monesti hyödyllistäkin opetella uusia tekniikoita tai tehdä jotain, minkä lopputuloksesta ei voi olla ihan varma. Tähän pariin viikkoon on sattunut muutamia epätavallisia haasteita. Hauskin niistä oli
Putiikin houkuttelevuus koostuu monesta pienestä ja isosta asiasta. Jo kaupan ulkopuoli pitäisi olla siisti ja kutsuva. Viimeistään oven avattuaan asiakas muodostaa käsityksen, onko tämä ”minun tyyliäni”. Vaikka TIEDÄN nämä asiat, silti monta kertaa huomaan, että eteinen ei olekaan se, mitä haluaisin Pellavasydämestä ensimmäisenä näyttää. Tätä juttua varten en ole stailannut mitään. Olen kuvannut meidän eteisen