Meillä Aarre laittaa ruoan. Aina. Jotta hänkin pääsisi välillä toisen laittamaan pöytään, tarjoan silloin tällöin päivällisen jossain paikallisessa ravintolassa. Pakkaa vaan olemaan niin, että ovatten kiinni sunnuntaisin. Toisella yrittämällä löydettiin tänään ruokapaikka Golfkentän viereltä. Ilman opasteita sinne oli jopa hankala löytää. Saliin mahtuu 60 ruokailijaa, tänään meitä oli kaikkiaan kuusi.
 |
| Parsa-savulohisalaatti 12 € |
En muista koskaan syöneeni parsaa ja näinä päivinä olen sitä tahtonut. Valitsin siis salaattiannoksen, jossa oli parsaa ja savulohta. Eipä mun tartte toista kertaa parsaa saadakaan.
Ongelma näissä ulkonasyömisissä on pieni mahani, pitäisi aina muistaa pyytää puoli annosta. Joskus se onnistuu, ei aina. Tästä annoksesta kykenin syömään vajaa puolet, Aarre söi loput kalat. Harmittavan paljon sitä jäi.
 |
| Talon hampurilainen 12,50 € |
On se kumma, että vaikka vatta on ipikillilleen täysi pääruoasta, jälkiruoka mahtuu silti. Söimme puoliksi jäätelö-marenki-marja -annoksen. Pakko oli huomauttaa jälkiruoasta (itse Pyykkö paikalla) kun listalla mainitaan ”tuoreita marjoja”, mutta lautasella oli kuitenkin pakastemarjoja. Niinkuin sen nyt väliä olisi….
Hinnassa tämä Golfravintola pärjää mainiosti muille kaupungin ruokapaikoille. Itse en koskaan valitse ravintolassa hampurilaista – Hesellä kylläkin – joten vaihtoehdot ovat salaattipuolella.
Ihana pyhäpäivä. Aamulla oli kroppa jäykkänä kivusta, mutta pakotin itseni lähtemään seurakuntaan. Mieheni oli puhumassa ja ystäväni Riitta Virtanen toi terveisiä Nepalista, jonka maanjäristyksestä hän oli selvinnyt hengissä.
Löysinpä vaan pyhävaatteet jostain laatikosta! Suosin nykyään jostain syystä mustaa, vaikka se ei ollenkaan kalpealle naamalleni sovi.
