Kun pidän kauppaa auki, pitää käsillä olla aina jokin neule- tai virkkaustyö. Joskus keskustelut asiakkaiden kanssa venyvät niin pitkiksi, että ilman käsityötä voisi alkaa tuntua ”ajan haaskaukselta”. Usein näitä keskeneräisiä töitä on useampiakin.
Yksi tämänhetkisistä välitöistäni on tosi pientä näpertämistä. Olen haksahtanut muutaman lasiesineen hankkimiseen – jo ennen vuoden takaista loppuunmyyntiä. Nyt päätin tehdä näille pikkuruisille lasipurkeille pitsit. En ole koskaan virkannut noin ohutta lankaa.
Nämä lasipurkit on tehty erikoislasista ja ne kestävät oikean tulen. Pikkuruinen tuikkukippo, mutta söpö. Eikö vain?
Takahuoneessa sensijaan minulla on virkkausprojekti, joka ottaa voimille. Pitkästä aikaa olen ottanut ison kympin koukun ja alkanut virkata paksusta matonkuteesta koreja. Innostuin, kun yritin löytää paikkaa irtonaisille matonkudekerille. Myöhemmin tehnen (hassu sana) näihin koreihin kangasvuorit, joihin vielä tekstitkin. Jotain uniikkia. Ehkä.
Jos minulle tulee kylmä, menen takahuoneeseen noita vääntämään, niin hetken kuluttua on hiki.
Appropoo, laihdutusleikkauksen jälkeen minulla ei ole juuri koskaan hiki. Niin tuskaisesti kuin olen viime vuodet hikoillut… Lienevät sulkeneet jonkun termostaatin kokonaan kiinni? Olen jopa lopettanut deodorantin käytön turhana. Sen sijaan olen hankkinut VILLAISIA aluspaitoja. Silti aika usein on vilu. Vaihdevuodetkin lienevät kuumine aaltoineen menneet menojaan…
Huomenna on muuten kukkamekkopäivä. Jokos sinä olet etsinyt kaapistasi kukkamekon sitä varten? Minäpä kävin kangaskaupassa etsimässä sopivaa kangasta. En löytänyt kukkamekkokangasta, mutta kukkakangasta kylläkin. Näytän sitten seuraavaksi, mitä siitä tuli, jos tuli….
Pellavasydämen Mervi