Kävin tänään lonkan leikanneen ortopedin luona jälkitarkastuksessa. Ensin ajattelin tehdä Turun reissun omalla autolla, mutta kun säätiedotus lupaili huonoa ajosäätä, tulin toisiin ajatuksiin. Eilinen Turun reissu antoi myös ymmärtää, etten välttämättä saata istua tuota reilua tuntia kivuttomasti. Illalla kymmenen jälkeen soitin Kela-taksin tilauskeskukseen ja tilasin kyydin.
Matka meni siis mainiosti, paitsi että puolessavälissä säädin selkämystä melkein makuuasentoon, kun alkoi lonkkia ”vetää”. Tuo helpotti heti.
Röntgenissä otettiin kuvat paitsi lonkasta, pyynnöstäni myös saman puolen polviproteesista. Jossain vaiheessa nimittäin epäilin vahvastikin, että se olisi vioittunut kaaduttuani sairaalan vessassa. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei siinä mitään erikoista näy, eikä hän millään haluaisi sitä alkaa operoida.
Sen sijaan ortopedi oli todella tyytyväinen näkemiinsä lonkan kuviin. Saatoimme siis yhdessä todeta leikkauksen onnistuneen mainiosti. ”Siinä sai rahoille vastinetta”, sanoi Junnila.
Kysyin myös oikean puolen lonkasta ja polvesta. Pari vuotta vanhoja kuvia katsottuaan lääkäri kertoi oikean polven olevan aivan sökö, eikä lonkkakaan hyvältä näytä. Niitten leikkaus tehdään heti, kun vaan sanon, että olen valmis. No en kylläkään ihan heti. Vaikka ne vaivaavatkin huomattavasti, saa leikkaus vielä odottaa.
Verikokeitten tulokset kertoivat, että bakteerit on voitettu, ei minkäänlaista jälkeä näkynyt… Nyt saan alkaa kävellä yhdellä kepillä (sitähän olenkin jo tehnyt) ja vaikka ilman keppejä, eikä muitakaan rajoituksia ole.
Kaik ol siis iha mahrottoma hyvi – kyl mu kelppa!
Mervi