Jouduin pettymään suomalaiseen tavarantoimittajaan. Olin jo mainokseen laittanut heidän tuotteensa, mutta onneksi viime tingassa sain sen otettua sieltä pois. Käänsin sitten toivorikkaasti katseeni naapurimaan Viron puoleen, enkä joutunut pettymään!
Tukkuliike Karnaluks on monille suomalaisille käsityön ystäville tuttu Tallinnan reissuilta. Heillä on myös verkkokauppa. Olen käyttänyt kumpaakin: monet kerrat käynyt paikan päällä, mutta myös tilannut netissä.
Karnaluksista vastaavat tosi nopeasti sähköpostikyselyihin. Heille voi kirjoittaa suomeksi ja saa vastauksen myös suomeksi. Ensin lähetin sähköpostia, mutta tilauksen tein verkkokaupan kautta. Lisätietoihin laitoin, että on yrityskauppa. Näin saan tuotteet ilman heidän veroansa ja maksan alvin Suomessa.
Tein tilauksen torstaina ja sain tällaisen viestin: ”Tavarat ovat varattuna teille viikon ja menee postiin (Omniva > Itella) samana päivänä kun lasku on tilillämme.” Maksoin laskun samantien ja lähetin viestin, että olen maksanut. En tiedä, onko edes mahdollista, että suoritus olisi heti näkynyt virolaisen pankin tilillä, kun sen suomalaiselta maksoin, mutta ilmeisesti paketti on heti lähtenyt liikkeelle, sillä SE TULI JO TÄNÄÄN PERILLE! Tätä minä sanoisin nopeaksi toiminnaksi.
Isohkon paketin toimitus maksoi 10 euroa. Vain 10 euroa. Toisaalta tuo sama summa menee kaiken kokoisista lähetyksistä. Heillä on vain yksi toimituskulu: ”toimitus Suomeen 10 euroa”.
Postityttö toi paketin ja jätti sen portaille. Kunhan tästä lähden taksilla Pellavasydämeen, kulkeutuu paketti siinä kyydissä myös pelipaikalle. Tässä varmaan viimeisiä kuvia kukista, viime yönä on pakkanen vieraillut ja kohta on kaikki kuollutta, nyyh…
Otin samalla kuvan ulkoportaista viitaten edelliseen kirjoitukseeni, jossa kerroin, miten kuvittelen ”ulostautuvani” kyynärsauvojen kanssa. Onhan tuossa vähän hankaluuksia ja suurin ongelma taitaa olla kaiteen puuttuminen. Toisella puolella sellainen on, mutta siitä nyt ei ole mitään apua.
Yksistään oven avaaminen ja sulkeminen saattaa olla mahdotonta. Nytkin tuuli paiskasi oven aivan auki. Ehdin jo huolestua, että jos en saa sitä kiinni, mutta onnistui sentään.
Kohta tästä lähden Pellavasydämeen. Isäni tulee laittamaan vessanpyttyyn kaiteita ja ystävä tulee kanssani touhuilemaan – mitä sitten keksimmekään? Ainakin avataan paketti ja etsitään tavaroille paikka. Kivaa!
Pellavasydämen Mervi